Täysjyvämuropuute ja muita havaintoja suomalaisesta ruokakulttuurista

1. Maitorahkatuotteet

Poissaollessamme tämä on ihan lähtenyt lapasesta. Ymmärrän kyllä, että historiallisista syistä Suomessa on syöty paljon hapanmaitotuotteita, kun 9 kk vuodesta on enemmän tai vähemmän talvi ja jotenkin pitäisi säilöäkin tavaraa ettei nälkään kuole. Mutta tarvitaanko me oikeasti näin paljon maitorahkaa, luomurahkaa, proteiinirahkaa, 2% raejuustoa, 1.5% raejuustoa, 5% raejuustoa, raejuusto-ananas-marjayhdistelmiä… käytiin nimittäin pitkästä aikaa isossa ruokakaupassa ja rahkapurkkeja oli niin paljon että niillä ruokkisi isommankin perheen talven yli.

Tässä nyt on tietty tää karppausjuttu, joka on näimmä still going strong täällä. Se, pitääkö tavallisen ihmisen karpata vai ei, on sitten eri keskustelu. ”Nii mutku mä käyn salilla ja kato lihakset ei kasva jos en saa ainakin 2g/painokilo/päivä proteiinia”. Ihan vaan huomiona, että kävi ne ihmiset salilla Kanadassakin, eikä kukaan ollut maitorahkaa ikinä nähnytkään. Että ei se ole ainut proteiinin lähde se maitokaan. 

2. Täysjyvämurot, missä olette?

Haluaisin syyttää karppausta jotenkin siitäkin, että täällä ei näytä olevan muroja, joissa olisi 100% täysjyvää ja ei lisättyä sokeria. Luulin, että Suomi on kaikenlaisten terveys- ja kuitutuotteiden luvattu maa, meillähän on ruisleipääkin! Mutta ei. Weetabix on 95% kuitua, joten se tulee lähimmäksi, en vain valitettavasti voi sietää sitä miten se mössööntyy maidon kanssa. Kanadassa sai valita mitä muroja otti! Ja ne maistui hyvältä, vaikka niihin ei oltukaan lisätty sokeria, toisin kuin nuo kokeilemani Muru-täysjyvämurot, jotka lähinnä muistuttavat ulkonäöltään ja maultaan lämmikepellettiä.

3. Karkit, arkkinemesikseni

Tästä ei pysty täysin aidosti olemaan pahoillaan. Kanadassa ei jotenkin tajuttu karkkien päälle. Sieltä sai suklaata, jotain toisenlaista suklaata, suklaapatukoita ja viinikumeja. Ei muuta. Ja lakuja myytiin terveystuotteiden seassa. Joten sinällään sokeriaddiktiminäni iloitsee tästä paluusta runsauden lähteille, mutta silti pisti silmään tänään Sokoksella se, että kaupassa on neljä täysipitkää hyllyä erilaisia makeisia. Ei hyvänen aika. Samoin kuin olen mieltä design-tuoleista, että mikään tuoli ei oikeasti voi olla 8000 euron arvoinen (kuten Barcelona-tuoli) niin olen kyllä vähän sitä mieltä, että kukaan ei voi tarvita neljää hyllyllistä karkkia. Eihän?