Tekisitkö töitä vain rakkaudesta lajiin, jos ei olisi taloudellista pakkoa?

Kun palailin Kanadasta, yleisin kysymys töissä oli, että oliko kivaa ja minä siihen usein, että onhan se kivaa kun ei töissä tarvitse käydä. Tähän sitten eräs työkaveri kommentoi, että kyllä hänestä on enemminkin hämmästyttävää, että tästä vielä maksetaan meille!

Nautin kyllä töistäni useimmiten, mutta en silti jaksa uskoa, että jos rahallista pakkoa ei olisi niin töissä kävisin. Ainakaan täyspäiväisesti. Kanadassakin olisin ollut tyytyväinen, jos olisi ollut mahdollista tehdä harrastepohjalta töitä, esim. ti-to 10-14 työajoilla 🙂 

Tämä menee vähän samaan pohdintaan kuin se, että miksi lottovoittajat aina ilmoittavat jatkavansa töitä. Suomalaista työmoraalia… vai mielikuvituksettomuutta? Koska nyt kun töistä vähän aikaa oli pois, huomasi taas mitä kaikkea muuta sitä maailmassa onkaan. Tämä saattaa tosin liittyä alaani, joka tahtoo olla vähän sellainen kokonaisvaltainen elämäntapavalinta, jossa kannattaa nauttia yöherätyksistä tunnin välein esimerkiksi.

Mutta nyt olen vähän sitä mieltä, että ne jotka ehdoin tahdoin jatkaisivat näinkin sitovan työn tekemistä ilman pakkoa ovat a) hieman fanaattisia b) todellisia ura/tiedeohjuksia c) tylsiä ja mielikuvituksettomia. Että oikeastiko kävisit töissä ihan vain rakkaudesta lajiin, jos voisin tehdä sitä harrastuspohjalta (jos tosissaan haluat) ja viettää muuten aikaa ystävien ja läheisten kanssa, harrastaen kaikkea mitä mieli tekee, tehden vapaaehtoistyötä, matkustaen…

Mutta kävisittekö töissä jos rahan vuoksi ei olisi pakko?