Gradun kirjoittaminen ja työnhaku eivät tunnu täyttävän päiviäni, sillä en koe aikaansaamisen tunnetta. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki elämässäni varsin hallitsevaksi tekijäksi muuttuneesta suorituskeskeisyydestä sekä minulle ominaisesta kärsimättömyydestä. Minun pitäisi saada välitön palkinto pienimmästäkin ponnistuksesta, mikä tekee pitkäjänteisestä työskentelystä tuskaista. Olen huomannut blogin kirjoittamisen kehittävän malttiani, kun keskityn muotoilemaan ajatuksiani sopiviksi lauseiksi ja tasapainoisiksi kappaleiksi.  Onnistumisen tunteen toivossa haalin itselleni erilaisia (hyödyllisiksi määrittelemiäni) puuhia ja harrastuksia, jotka tuottavat tuota niin kovin kaipaamaani helppoa ja nopeaa mielihyvää. Arkiset puuhat, kuten roskakorin peseminen, saavat kultareunukset ja muuttuvat to do –listalla onnistumisiksi.

Papereiden keskellä ajatukset alkavat helposti kiertää kehää ja asiat saavat kokoaan suuremmat mittasuhteet. Tämä yhdessä riittämättömyyden ja alisuoriutumisen kanssa herättävät suuren tragediennen minussa. Saatan päivän aikana koota mielestäni täysin pitävät perustelut sille, että olen epäkelpo parisuhteeseen ja päätän vakaasti tehdä poikaystävälleni palveluksen ja päättää suhteemme jo samana iltana. Kuvaillun kaltaiset vuorosanoja myöten valmistellut näytökset ovat onneksi toistaiseksi jääneet käsikirjoitusasteelle, kun olen päässyt hieman selvittämään päätäni muiden ihmisten tai urheilun pariin.