Kannustaja, piileskelijä, tyranni, omakehuja, rento, kourija ja kaikki muut esimiheni…

1. Tonnilaisena tehtaalla 14-vuotiaana: 2-viikon työsuhteen lopuksi pääsin tekemään hyvin yksinkertaisia laboratoriokokeita ja syötin tulokset exceliin ja piirsin niistä graafit. Eräs laboratorion työntekijä oli erittäin kannustava, mutta antoi kuitenkin itsenäisyyttä. Esimieheni oli niin otettu graafeista, että huhu supertytöstä kiersi vielä monta vuotta työpaikalla. Voisiko mikään nostaa nuoren itsetuntoa paremmin.
2. Päiväkodissa 15-vuotiaana: Esimiestäni en käytännössä nähnyt, mutta muut lastenhoitajat toimivat sellaisina. Päiväkoti toimi kesällä perhepäivähoitajien lasten sijaispaikkana ja lapset tietenkin vaihtuivat tiheään. Yksi pieni tyttönen ei antanut kenenkään muuna laittaa itseään nukkumaan kuin minun. Muut hoitajat olivat pääosin kannustavia. Kerran sattui vahinko, kun minä aina tyttöjä hoitaneena en osannut pissattaa poikaa ja tuli pissat osittain housuille. Yksi hoitaja piti pari päivää mykkäkoulua tämän jälkeen.
3. Puutarhalla 16-vuotiaana: Ehkä yksi huonoimmista esimiehistä. Sellainen reilu 20-vuotias, joka katsoi läpi sormien, kun yksi kaveri ei tehnyt mitään ja aina kehui häntä. Meitä muita hän aina moitti ilman syytäkin tai teki mitättömistä asioista isoja epäonnistumisia.
4. Tehtaalla 18-vuotiaana: Rento ja luottavainen esimies, joka antoi paljon itsenäisyyttä, mutta vaati kuitenkin että hommat tuli tehtyä. Lisäsi kummasti muuten tylsän työn viihtyisyyttä.
5. Torimyyjänä: Suhtautui yleensä kannustavasti mutta aina silloin tällöin kähmi naistyöntekijöitä, muka hyvänä läppänä. Sanoin itse, että jos hän koskeekaan minuun, niin lähden saman tien. Sain olla rauhassa ja tulin juttuunkin ihan hyvin esimiehen kanssa.
6. Iltapäiväkerho: Tyranni. Muka ystävällinen ja lasten parasta ajatteleva. Yrittäjä kuitenkin vain optimoi omaa tulostaan. Lapsiryhmät olivat aina maksimikokoisia ja hän huusi työntekijöilleen, kun he eivät käyttäytyneet hänen halunsa mukaan. Yksi sai kuulla kunniansa, kun ”hankkiutui raskaaksi kesken lukuvuoden”. ”Ajattelitko niitä ekaluokkalaisia, miten väärin teet heitä kohtaan.” Työsuhteet oli tietenkin aina katkolla kesällä.
7. Toimisto: Esimiehessä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta yrityksen johtamiskulttuurissa oli. Jokaista tehtävää varten oli tehty kirjallinen ohje. Lisäksi oli olemassa aika, paljonko tehtävän suorittamiseen sai mennä aikaa. Kaikki piti kirjata pikkutarkkaan, mutta suositusaikaa enempää ei saanut kirjata, vaikka vasta harjoitteli. Kirjaamiseen käytetystä ajasta ei myöskään saanut palkkaa.
8. Ensimmäinen kunnon oman alan työpaikka yliopisto-opintojen loppuvaiheessa: Esimiestä ei koskaan nähnyt, eikä hänellä ollut mitään hajua, mitkä olivat työntekijöiden tehtävät. Istui yksinään työhuoneessa kaukana työntekijöistään. Yksi nainen tyrannisoi työyhteisöä, mutta esimies ei sitä huomannut tai ei uskaltanut puuttua asiaan. Epäilen jälkimmäistä.
9. Työpaikka heti valmistumisen jälkeen: Kaveri on aina äänessä. Puhuu itsestään, kehuu itseään, kertoo omasta viikonlopustaan. Kehui alaistensa saavutuksilla kuin olisivat olleet hänen omiaan. Kun joku muu saa puheenvuoron, hän keskeyttää. Harrastaa name-droppingia eli tiputtelee isojen herrojen ja kuuluisuuksien nimiä. Jos joku on ollut samassa lentokoneessa hänen kanssa, niin muka tuntee tämän jne.

Osa lyhyistä työtehtävistä puuttuu, mutta melkoisen sekalaista sakkia. Onneksi mukaan mahtui muutama hyväkin, mutta jotenkin nurinkurisesti on sattunut, että nuorempana vähän alemman koulutustason töissä esimiehet oli kannustavampia?