Sä et oo mikään tyttö enää…
…laulaa Anssi Kela ja oikeessa on hän. Siis sikäli mikäli syntymävuotta katsoo. Muutenhan kartan sanaa nainen omalla kohdallani. Korkeintaan olen nuori nainen. Sanasta nainen kun tulee mieleen hameet, jakkupuvut, lakatut kynnet ja hienostunut ja aikuismainen habitus. Niin no juu, on mullakin mekkoja ja korollisia kenkiäkin löytyy muutamat. Kuivuneita kynsilakkoja löytyy vessan kaapista ja kolme vuosikymmentä henkilöllisyystodistuksesta. Mutta tässäpä sitä istun sängyllä, näppylänaamaisena saunan jälkeen ja dippailen haaleita nakkeja ja suolakurkkua majoneesiin samalla kun yritän keksiä jotain järkevää kirjoitettavaa. Mutta hmm, olisiko ”Aikuinen nainen ja kullitettu (anteeksi, sukuvika) mustekynä” ollut sittenkin parempi nimi…
Mutta miksi ihmeessä se tavallinen, sininen lyijykynä? Se oli 28.2.2015 illalla, kun sain puhelun Sokos Hotel Tornin huoneeseen. Olin miehekkeeni O.:n kanssa valmistautumassa Don Huonojen 25-vuotisjuhlakonserttiin kun puhelin soi. Tokihan mulla aina silloin tällöin puhelin soi, mutta ihan joka kerta ei tule varmistunutta tietoa siitä, että minut (MINUT!) on hyväksytty kuvittamaan kirja. Huhhei, ajattelin silloin ja ajattelen edelleen. Soittaja oli Matti ja kyse oli Isin ja tyttöjen lettikirjasta! Siitäpä alkoi sitten urakka ja lettiohjeiden piirtäminen. Voin sanoa, että ei ihan ollut homma hanskassa. Ja jos olikin, niin hanskat oli todella kaukana, hyvässä hukassa.
Hahmottelin…
…hahmottelin lisää…
…testasin, kokeilin, piirsin, yritin, piirsin uudelleen, …
…ja lopulta, lopulta sain kaikki kuvat valmiiksi!
Päiviin sisältyi intoa, epätoivoa, uskoa ja uskonpuutetta, halua onnistua ja suuria tuskan hetkiä. Kaikesta siitä huolimatta, kaikki oli sen arvoista enkä hetkeäkään vaihtaisi pois. Kun kaikki kuvat olivat valmiina ja kirja meni painoon, oli helpotus enemmän kuin suuri. Helpotuksen lisäksi oli aika utopistinen olo. Oli kummallista ajatella, että hetken päästä kaupoissa, ihan kaikkien ihmisten pällisteltävänä, olisi minun, omin pikku kätösin, kuvittama kirja.
Ja miten tämä liittyy siihen siniseen lyijykynään? No siten, että sillä maailman parhaalla luottokynällä minä luonnostelin ensimmäisen kuvittamani kirjan kaikki kuvat ja siitä lähtien olen käyttänyt sitä kaikissa kotona tekemissäni luonnoksissa. Ja hei, myös kohta ilmestyvässä toisessa lettikirjassa!!
Vaikka urakka oli jälleen melkoinen, oli hommassa jo erilainen tuntu.
Ja vaikka kynä on jo hieman kulunut ja matkan varrella lyhentynyt, kulkee se aina mukanani! <3
Hassua ajatella, että yksi sininen lyijykynä voi olla niin tärkeä. Mutta niin se vain on. Se on tsemppikynä, luottokynä ja ennen kaikkea kynä, jonka ottamalla käteen voi saada aikaan melkein mitä vain. Kunhan vain uskoo ja yrittää tarpeeksi.
P.S. Ihanaa kun edes joku on käynyt lukemassa ja jopa tykännyt! En toki myönnä, ettäkö olisin taajaan tahtiin käynyt katsomassa mahdollisia lisääntyneitä tykkäyksiä… Ja kiitos äiti ensimmäisestä kommentista! <3