Jep. Tunnelma aamulla oli kuvan kaltainen, jopa karumpi. Herätessäni aamulla töihin, hihkuin mielessäni juuri alkanutta perjantaita. Ahhaha! Lyhyeenpä muuten loppui se ilo, kun roikkuvine silmäpusseineni havahduin heränneeni vasta torstaihin. Onneksi töihin päästessäni mieliala nousi ja ipanaiset piristi menollaan.

Olen siis töissä vuoropäiväkodissa (auki 24/7) ja teen vuoroa aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Työvuoromme on kolme viikkoa päivävuoroa toisessa isojen ryhmässä ja loput 9 viikkoa aamua ja iltaa toisessa ryhmässä. Itselläni loppuu huomenna kolmen viikon päivävuorot, ja tadaa, siinäpä selitys väsymykselleni. Muuten melko hektisessä ja muuttuvassa työssä kolmen viikon säännöllisys on silkkaa luksusta. Mutta! Meikäläinen, jonka täysi aktiivisuus pääsee huippuunsa siinä iltakahdeksan jälkeen, ei niin perusta pitkästä säännöllisestä rytmistä. Kyllä muuten on ihanaa kun pääsee aikaisen aamuvuoron jälkeen ajoissa kotiin ja seuraavana päivänä on myöhäinen ilta!

Mutta eihän se koko päivä nyt pelkkää ankeeta väsymystä ole ollut. Sain (no niin no, O. osti) uuden läppärin! Kyllä on meinaan huippista kun kone toimii ja on vielä pienen kokoinenkin (ja sininen). Jos nyt sitten sais kirjotettua enemmän kuin sen kolme postausta…

Ja juujuu kylläkyllä, aivan oikein bongasitte siideripullon kuvasta. Mutta hyvänen aika sentään! Minähän olen lastenhoitaja ja juon kokonaisen siiderin torstai-iltana! Ja kaiken sen kamaluuden lisäksi olen aivan tavallinen ihminen, enkä muuten pode hitustakaan huonoa mieltä. Vaikkakin kyseisen pullon ottaminen kaupan hyllystä sai katsahtamaan pari kertaa ympärilleen. Ihan nyt vaan ettei hoitolasten vanhemmat satu olemaan vieressä. Vaikka ihmisiä kai nekin ovat.

Lupauduin eilen parhaalle ystävälleni/aivopuoliskolleni seuralaiseksi Apulannan tammikuun jäähallikeikalle. Ja apua, mut mää odotan sitä! En nyt ehkä ihan järkyttävänkamalan innoissani itse keikasta ole, mutta se seura ja matka! <3 Muutamia vuosia sitten matkasimme punainen Mondeo liitäen Suomen kaupunkeja, minä uskollisena hanttimiehenä juustonaksuja tarjoillen. Nyt matkustusvälineenä on mitä luultavimmin bussi, mutta juustonaksut on ja pysyy! Meillä on aina ollut sellainen suhde, että ei paljon arastella mitä toiselle sanotaan. Jotkut saattaa sitä vähän ihmetellä ja katsoa kieroon, mutta mielestäni se on I-H-A-N-A-A kun saa vaan olla täysin oma itsensä eikä tarvitse turhia murehtia. Vaikka taidan kyllä olla oma itseni melkein seurassa kuin seurassa, valitettavasti. 

Kotona odotti tänään myös kahdeksan (8!) pakettia aivan mahtavia tarroja! Tilasin jokunen aika sitten Geekin kautta pari pakettia, mutta tarrat oli niin uskomattoman ihania ja härskejä, että pakko oli tilata niitä lisää. Tilasin kyllä vain 4 pakettia, mutta kahdeksan oli kuoressa. Muutenkin allekirjoittaneella on tarrahamstraus karannut lievästi käsistä…krmh. No, onneksi on harrastuksia ja paikkoja joihin niitä käyttää. Jos vaan raaski…

Tuli niitä tarroja itsekin tehtyä tuossa yksi päivä.

 Sekavan ja epäloogisen postauksen päätteeksi kuva sienistä jotka väritin tänään töissä. Sienet on aika symppiksiä! Noin niinkun kuvissa. Suuhuni en niin mielelläni laita.  

Ja sitten reippaasti nukkumaan, jotta jaksaa vielä huomisen päivän. Ja hei huomenna alkaa Liiga !