Päiväkirja

Kirjoitin teini-ikäisenä päiväkirjoja. Aika tarkalleen 14 vuotta sitten lopetin kuitenkin kirjoittamisen, jostain syystä se vain jäi. Ehkä teini-ikäisen ahdistus antoi viimein periksi rakastumisen myötä tai jotain, ehkä elämän vauhti vain koveni. Tiedä häntä.

Tässä vaiheessa elämää päätin kuitenkin alkaa kirjoittaa uudestaan. Tylsän vihkon sijasta kävin ostamassa kauniin kovakantisen kirjan ja sen tyyliin sopivan kynän ja aloin purkamaan ajatuksiani paperille pitkästä aikaa. Oman kasvunsa huomaa kirjoittamastaan yllättävän hyvin. Itse asiassa kirjasta on nopeasti tullut enemmänkin tajunnanvirtakirja, tietynlainen ajatusseula, johon voi kaataa kaikki päässä liikkuvat ylimääräiset ajatukset. Lukemalla kirjoittamaansa omia ajatuksiaan pystyy jotenkin prosessoimaan paremmin.

DIary-of-a-WOman1.jpg

Heitin teini-iän päiväkirjani pois muutamia vuosia sitten. Olin selannut omat päiväkirjani jo koirankorville ja päätin, että ne ovat viimein tehneet tehtävänsä. Muistan hyvin, mitä olin nuorena ihmisenalkuna kirjoittanut. Paljon ahdistusta, vihaa ja pelkoa. Paljon epäonnistuneita romansseja. Epätietoisuutta siitä, mikä olen ja miksi olen. Hyväksynnän puutetta ja yksinäisyyttä. Tajusin vasta paljon myöhemmin, että en halua enää palata niihin muistoihin. Se olin minä, joka ne sanat kirjoitti, mutta keskeneräinen ja rikkinäinen sellainen. Nyt ne muistot sattuvat, enkä ole enää sama ihminen kuin silloin.

Oman muutoksensa tajuaa pienistä asioista. Kuten siitä, miten erilaisiin asioihin ja vastoinkäymisiin suhtautuu. Olen aina ollut vähän drama queen, mutta nuorena enemmän ja intohimoisemmin. Ymmärrän muutokseni myös siitä, miten suhtaudun ihmisiin nykyään ja millaisiin ihmisiin törmään matkoillani. En pelkää enää ihmisiä kuten ennen, en pelkää tavata uusia ihmisiä, koska nämä saattaisivat torjua sen, millainen olen. En ole enää vihainen. Mitä enemmän olen rohkeasti oma itseni ja mitä paremmaksi oman itseni tunnen, sitä enemmän tapaan samanhenkisiä ja avoimella mielellä varustettuja ihmisiä. Viime vuosina olen tavannut todella upeita ihmisiä enemmän kuin koskaan.

Elämässä tapahtuu ja pienet kolhut korjaantuvat ajan myötä. Siksi tällä hetkellä Flegmaatikkojen Selkäranka on yksi niistä kappaleista, joiden voimalla painan päivä toisensa jälkeen eteenpäin, tuli vastaan mitä tuli.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *