Miehen malli

Olen pyöritellyt päässäni pitkään pohdiskelua siitä, millaisen miehen mallin annan jälkikasvulleni. Tiedättehän, isän malli, millainen isä on ns. ”oikeanlainen”. Monessa sateenkaariperheisiin liittyvässä uutisessa kommenttiosiosta tästä asiasta löytää kyllä mielipiteitä, usein varsin epäsäädyllisin sanankääntein varustettuna. Esimerkiksi jos lapsella on kaksi äitiä, niin mistä sitten se miehen malli?

Onko tällä oikeasti niin suurta merkitystä?

Olen teksteissäni kertonut olevani tunteellinen ja herkkä ihminen, joka ei pelkää itkemistä eikä tunteidensa osoittamista muilla tavoin. Tyttäreni itse asiassa kuvaili minua erään leikin yhteydessä vuosia sitten että ”sä oot lämmin ja hellä iskä”. Muutama kyynel taisi tuolloin vierähtää poskelta.

Omat miehen mallini ovat olleet ulkoisesti miehekkäitä miehiä, jotka eivät osoita tunteitaan muuten kuin tosipaikan tullen. Kaikkien näiden miesten alla on ollut kuitenkin sellaista herkkyyttä, jota on ollut vaikea näyttää. Ja jos katson hetken jälleen itseäni, niin kyllä – osaan korjata autoni miten kuten, osaan asentaa huonekaluja ja kodin laitteita ja niin poispäin. Monia stereotyyppisiä, usein miehiin liitettyjä piirteitä, siitäkin huolimatta että tunnen naisia, jotka ovat esimerkiksi autojen parissa huomattavasti itseäni taitavampia.

Olen pyrkinyt antamaan mallin, joka on välittävä, joka kuuntelee ja joka on läsnä, mutta joka kuitenkin on vain ihminen omine heikkouksineen. En usko että minun tarvitsee olla lapselleni juuri enempää. Ehkä olisi siis parempi puhua yleisesti ottaen vain ihmisen mallista.