Minä pidän sinusta

Olen järkyttävän huono pitämään tiettyjä kynttilöitä vakkani alla. Jos pidän ihmisestä, jos ihminen on toiminut mukavasti, tai jos ihmisestä on sanottavissa ylipäätään jotain mukavaa, haluaisin sanoa sen. 

Kuitenkin jarruttelen itseäni. Jotkut ihmiset – minä mukaanlukien – ovat valtavan huonoja ottamaan tuollaisia sanoja itsestään vastaan, jotkut ovat jopa hieman ahdistuneet. Siispä ahdistun usein itsekin. Se on hieman kummallista.

Ehkä siihen liittyy pelkoa. Että jos tykkäyksen ilmaus olisi tarkoitettu tällaiseksi

niin lopputulos olisikin sen sijaan jotain tällaista:

On jotenkin aivan nurinkurista, että someaikakautena on mahdollista tykätä virtuaalisesti toisen ihmisen tekemisistä ja jakamisista ilman ilmeistä merkityspainoa, mutta livenä asian ilmaisu on sitten ainakin itselleni lähes ylivoimaista ja onnistuu useimmiten lähinnä alkoholin avustuksella.

Ehkä taustalla on ajatus siitä, etten tiedä mitä tuo toinen ihminen minusta ajattelee, etenkin jos kyseessä on ihastus. Vaikka olen itse pyrkinyt tietoisesti välttämään kiinnostusta muiden mielipiteisiin itsestäni, aina välillä se silti iskee jostain takavasemmalta.

Noh, perjantai ja flunssan loput saavat ajattelemaan näköjään niitä näitä. Jospa se ajatus tästä lähtisi liikkeelle paremmin.