Miltä tuntuu pudota?

Kaksi vuotta sitten avasin työläppärin ja aloin itkeä.

Siitä pikakelauksella tähän päivään. Enää ei itketä, mutta ei kyllä aina nauratakaan. Työuupumus sai irtisanoutumaan ja pikku hiljaa katosivat erittäin hyvät tulot ja ansiosidonnainenkaan ei kestänyt ikuisesti. Sivumennen sanoen ei sillä ansiosidonnaisellakaan niitä kiinteitä kuluja katettu, jota palkalla olin tottunut makselemaan.

Varsinainen hauskuus alkoi sen jälkeen, kun vihdoin olisin taas jaksanut tehdä töitä, mutta en halunnut enää myydä itseäni hintaan mihin hyvänsä enkä myöskään tehdä puoli-ilmaiseksi jotain työtä, jota vihaisin. Oli sentään ollut parempi tehdä merkityksetöntä työtä kovalla palkalla. Vanhaan en kuitenkaan halunnut palata ja uudet potentiaaliset työnantajat taas luokittelivat minut totaalisen oudoksi, kun taustalla oli kova kokemus mutta ei enää halua päätyä pelinappulaksi uraputkeen.

Olen saanut oman osuuteni maailmasta, josta en aiemmin tiennyt mitään. Siellä mennään Te-toimiston lähettämänä ”kuntouttavaan työtoimintaan”, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että ollaan muutama tunti ikään kuin aikuisten päivähoidossa. Suurin osa näissä ympyröissä olevista ihmisistä ei joko halua tai kykene enää työllistymään, mutta tätä karusellia pyöritetään jotta tilastot näyttäisivät kauniimmilta. Nämä paikat ovat täynnä niin mielenkiintoisia hahmoja, että heitä katselemalla tulee väkisinkin mieleen, että tarvittaisiin opaskirja siihen, että silti voisi näyttää ihmiseltä ja saada elämästä nautintoakin, vaikka onkin pudonnut elämässään varattomuuden kuoppaan.

Itse olen nykyään taas työssä ja voi sitä onnea, kun työkavereiden kanssa voi puhua vaikkapa Iittalan uusimmista astialanseerauksista tai jutella ilman, että vastapuolelta tulee rasistisia, fasistisia tai muuten vaan luotaantyöntäviä kommentteja aiheeseen kuin aiheeseen. Normaalit ihmiset ovat aliarvostettuja! Blogi on todellakin tehty hyvinkin sarkastisella otteella ja suurin oivallukseni ihan vakavasti on, että raha ei tuo onnea, mutta sen puuttuessa ei myöskään välttämättä tarvitse näyttäytyä ja käyttäytyä kun luolahenkilö.

Tervetuloa siis mukaan köyhäilemään tyylikkäästi! Seuraavassa postauksessa aiheesta lisää, mutta jo nyt ensimmäinen tyylikkään köyhäilyn vinkki: urheilutrikoot/leggingsit kannattaa jättää kaappiin kun lähtee leikkimään työntekoa ja laittaa jalkaan ihan oikeat housut…

tyo-ja-raha puhutaan-rahasta oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *