Niin, mikäpä näyttäisikään tyylikkäämmältä kuin säännöllisesti ylläpidetty hiusväri ja imarteleva hiusten malli. Vähävaraisten piirissä suuressa suosiossa tuntuvat olevan erilaiset kirkkaat hiusvärit, jotka laitetaan kotona kestona päähään. Lopputulos on sitten epätasainen punainen, violetti tai (luoja paratkoon) jonkin sävyinen sininen tai vihreä. Kun yhtälöön lisätään vielä ylikasvanut leikkaus ja hapsottavat latvat, tyylikkyydestä lienee turha puhua…

Koska jopa markettien hiusvärit saattavat olla budjetille liikaa, värjäysväli venyy ja hirveimmillään juurikasvu on vaaleaa, jolloin näyttää että henkilö on hyvää vauhtia kaljuuntumassa. Jos hiusväri onnistutaan freesaamaan jotakuinkin säännöllisesti, väri alkaa puolestaan kertyä latvoihin, jolloin tulos on ajan kanssa yhä tummemmat ja hamppumaisemmat latvat.

Siispä, pidä oma hiusväri ja leikkauta kampaus, joka kestää parin kuukauden kampaamovälin. Pienemmissä kaupungeissa ammattimaisen hiustenleikkuun saa parturi-kampaamosta alle neljänkympin, joten tuloluokasta riippumatta tällä saavutetaan ihmismäinen tulos.

Jos nyt kuitenkin jostain syystä tuntee pakottavaa tarvetta värjäykseen, niin otetaan sitten se sävy läheltä omaa hiusväriä. Ja ei, musta hiusväri ei pue ketään, ellei nyt sitten satu olemaan gootti. Eikä kyllä silloinkaan, mutta sitten on ainakin olevinaan jokin tyyli jota noudattaa. Niitä ohentuneita hiushaperoitakaan ei kannata säilytellä loputtomiin, vaan kampaajalle sillä opastuksella, että kaikki huonot todellakin leikataan pois. Jonkin sortin variaatio polkkamallista sopii useimmille, pitkä lirutukka tai ylikasvanut lyhyt malli taas ei kenellekään.

Jos nyt mietit, minkäikäisistä naisista mahdan puhua, niin nämä karmeimmat tyylimokat kukkivat keski-ikäisten ja sitä vanhempien vähävaraisten keskuudessa. Voisi myös olla paikallaan seurata jotain mediaa, jonka kautta tyylivinkkejä voisi saada, mikäli oma maku ei ole koskaan päässyt kehittymään. Valitettava tosiasia on, että jos ympärillä ei ole tyylikkäitä ihmisiä, koko porukka alkaa muistuttaa pieruverkkareissa (tai niissä leggingseissä) jostain parantolasta karannutta joukkoa.

Kun tukka on hyvin ja päälläkin jotain muuta kuin nakinkuori, niin mitäs seuraavaksi? Olisiko aika siirtää katse peiliin ja siellä möllöttävään naamavärkkiin? Nyt sieltä marketistakin löytyy merkittävää apua, eli seuraavaksi sitten meikkien pariin, stay tuned!

Niin, mistä mahtaa johtua että vähävaraisten naisten ehdottomasti suosituin vaatekappale tuntuu olevan leggingsit? Tässä tapauksessa ei tunnu olevan mitään väliä, kuinka paljon henkilö painaa ja miltä tämä kyseinen vartalo näyttää trikoisiin ahdettuna. Usein läsnäolijoita ei ole armahdettu edes jollain vähän pidemmällä paitaviritelmällä, vaan leggarit paljastavat kaikki vaot ja muhkurat sellaisenaan.

Yleisesti ottaen vaatteet näyttävät muutenkin olevan liian pieniä. Olen kovasti miettinyt, miten pienillä tuloilla saa ylläpidettyä niin muhkeaa massaa kuin moni työelämästä pudonnut on ympärilleen kasannut. Voisi pikemminkin luulla, että pienet tulot laihduttavat, mutta ei, pääsääntöisesti porukka on hyvinkin pyöreää ja muutenkin huonokuntoista.

Mitä tälle sitten voisi tehdä? Näissä erilaisissa aikuisten ”työllistämistoimissa” annetaan tietoa laidasta laitaan, vaikka sitten terveellisestä syömisestä ja liikunnastakin. Tieto ei kuitenkaan tunnetusti välttämättä muuta käyttäytymisessä yhtään mitään, joten kaipa sitten täyteläistä vartalomassaa ylläpidetään halpismakkaroilla ja erilaisilla eineksillä.

Ensimmäinen vinkki olkoon siis, että laita hyvä ihminen jalkaan oikeat housut ja vieläpä oikean kokoisina. Myös hameet ja mekot passaavat mainiosti, mutta niissäkin on mukava suosia jonkinlaista peittävyyttä. Allien ja vatsamakkaroiden esittely ei sekään lisää tyylikkyyden vaikutelmaa. Ja nyt tietysti mietitään, että mitä tämä vaatteiden hankinta maksaa. No, eipä juuri mitään, sillä kuten kaikki tiedämme, fb-kirppikset ja erilaiset live-kirpparit ovat pullollaan tyylikkäitä ja erittäin edullisia vaatteita. Ei siis todellakaan kannata kipittää hakemaan markettimuotia (joka sekin on vähävaraiselle liian kallista), vaan suunnata katse second handiin. Valitettavasti sitä tyylitajua ei saa ostettua rahallakaan, mutta oikean kokoisten vaatteiden hankinta on jo yksi askel eteenpäin.