1. Mulla ei oikeastaan oo just nyt kotia. Kuulostaa dramaattiselta, joten ehkä tää kaipaa vähän selitystä. Viimeiset puoltoista vuotta mä oon ollut vähän hukassa sen suhteen, missä haluan asua. Tai ehkei niinkään, totuus on se, että mä tiedän missä haluan asua, mutta en, että miten sinne pääsen. Sen takia mä oon suhannut vähän Suomen ja Kalifornian väliä ja viettänyt muutaman kuukauden Italiassa siinä välissä. Milloin tää loppuu? Toivottavasti pian!
2. Mä olen viettänyt suurimman osan aikuiselämästäni ulkomailla. Menemättä sen enempää nyt yksityiskohtiin, mä olen asunut 18-vuotiaasta saakka jossain muulla, aina viime vuoden kevääseen saakka. Mun eka asuinmaa oli Tanska, sitten Italia ja viimeisimpänä Amerikka.
3. Mä täytän vuoden lopussa kol-me-kym-men-tä. Mulla on siitä vähän vaihtelevat fiilikset. Välillä se on ihan ok, ei muuta mitään mun elämässä ja tiedän että kaikki jatkuu ihan niinkuin ennenkin. Toisaalta se taas tuntuu ihan kauheen vanhalta ja mun pitäis varmaan varata paikka vanhainkodista.
4. Suuren osan noista mun ulkomaan vuosista mä olen ollut Au pairina, nannyna, lastenhoitajana. Sen lisäksi mä kävin kaksivuotisen Collegen ja valmistuin, jonka jälkeen mä tein oman alan (valokuvaus) töitä vuoden, ennenkuin jouduin palaa Suomeen. Kun mä alunperin lähdin Au pairiksi, mä olin 18 eikä mulla ollut juurikaan lastenhoitokokemusta. Sen oli tarkoitus kestää vuoden, mutta koska homma sopi mulle, en keksinyt yhtään hyvää syytä, miksi sen pitäisi kestää vain vuoden.
5. Mua ei oo koskaan oikeastaan kiinnostanut, mitä mun pitäisi tehdä. Mua ärsyttää suunnattomasti se, että mun pitäisi tehdä jotain vain siksi, että kaikki muutkin tekee tai vielä enemmän se, että mun ikäiset tekee niin. Mun tavoite elämässä on olla onnellinen ja tehdä sitä, mitä rakastan. Se ei liity mitenkään siihen mitä muut mun ikäiset tekee tai mitä mun pitäisi tehdä yhteiskunnan asettamien normien mukaan. Onneks nää jutut on muuttunut paljon esimerkiks viimeisen kymmen vuoden aikana, ja mä ainakin sanon itselleni että kolkyt on uus kakskyt, ja on ihan ok jos ei oo mitään varmoja loppuelämän suunnitelmia.
6. Kun mä olin pieni, mä halusin isona poliisiksi. Sitten leipuriksi, kirjailijaksi ja näyttelijäksi. Mä opiskelin yläasteen jälkeen TV-ja radioalaa, mutta en oo tehnyt päivääkään alan töitä. Monien välivuosien aikana mä löysin vahingossa valokuvauksen ja rakastuin siihen pikkuhiljaa. Opiskelu amerikkalaisessa collegessa oli mahtava kokemus, mä opin paljon, tein hitosti töitä ja yritin nauttia joka hetkestä. Mä sain työpaikan harjoittelijana paikallisen valokuvaajalle koulusta valmistumisen jälkeen, ja tuo työ on edelleen se, mihin mä haluaisin palata.
7. Mun lempiruoka on ehdottomasti sushi. Mä en oo ikinä syönyt sitä Suomessa, mutta Kaliforniassa mun lempparipaikasta saa ihan mielettömän hyviä rullia, joista mun lempparit on Baked salmon roll, Philly roll ja Avocado roll. Ei siis ehkä sitä kaikken eksoottisinta sushia, mutta mielettömän hyvää! Myös monista kaupoista saa yllätävän hyvää sushia ja yleensä lounasaikaan ne saa kätevästi tuoreena mukaan.
8. Mä pidän itseäni positiivisena ihmisenä ja saan usein hyvää palautetta siitä. Mun mielestä hymyllä pääsee tosi pitkälle ja mitä vähemmän hankalia asioista tekee, sen parempi. Mä yritän sivuuttaa pikkujutut jotka ei oikeesti vaikuta mitenkään mun elämään, enkä anna asioiden tai ihmisten vaikuttaa mun mielialaan negatiivisesti. Kaikista parasta on nauraminen, ja mitä ikinä mä teenkin mä yritän pitää sen hauskana. Kaikista paras palaute esimerkiks valokuvauskeikoilta on se, että jengillä oli hauskaa.
9. Mulla on tapana jäädä jumiin tiettyyn asioihin, esim tv-sarjoihin, ruokiin tai musiikkiin. On ihan normaalia katsoa Modernin perheen kaikki kauden putkeen kolmesti, tai syödä neljä viikkoa parsakaalipastaa.
[kuva]
10. Mulla ei oo hajuakaan missä mä oon vuoden päästä, ja se on oikeastaan aika jees!
