The Pilot.

Kun multa kysytään, mitä asiaa mä kadun elämässäni, sanon usein sen perusvastauksen, jonka jokainen itseään kunnioittava milleniaali (vapaa suomennos sanasta millenial) osaa ulkoa: En kadu mitään, koska jokainen tekemäni päätös on opettanut jotain ja vienyt minut sinne, missä olen nyt. Totuus on toinen, ja mä ihan oikeasti kadun yhtä asiaa: bloggaamisen lopettamista.

Mulla oli blogi jo kauan ennen kuin blogit oli cooleja. Mun eka blogi oli yläasteella kirjoitettu nettipäiväkirja ATK-tunneilla tehdyille kotisivuille. Luojan kiitos tekniikka on kehittynyt siitä, ja nuo sivut on jo kauan sitten kadonneet jäljettömiin. Mun bloggaamisen kulta-aikaa oli selkeesti Au pair-vuodet Italiassa ja Jenkeissä, jonka jälkeen yritin vielä pitkään ja useasti, ehkä jopa epätoivoisesti, jatkaa kirjoittamista. Yritin suomeksi, yritin englanniksi. Yritin Rantapallolla, Bloggerilla, WordPressillä. Yritin aloittaa puhtaalta pöydältä ja yritin jatkaa niin kuin mitään taukoa ei olisi koskaan tapahtunut. Mutta jostain syystä en koskaan saanut takaisin sitä kipinää, joka mulla oli vanhoina hyvinä aikoina, ja mulla kesti aina tähän päivään asti miettiä, että miksi.

Mä hukkasin ajatuksen siitä, miksi mä kirjoitin blogia. Blogin kirjoittaminen nykyään on ihan eri asia, kuin mitä se oli kymmenen vuotta sitten. Nykyään sitä voi tehdä ammatikseen. Kun mä yritin tehdä mun comebackiä blogimaailmaan, mä luulin, että mun pitäisi olla yhtä hyvä ja suosittu kuin heidän, jotka ammatikseen bloggaavat. Mä unohdin, miten kaikki alkoi aiemmin ja mikä siinä oli kivaa -se, että sai kirjoittaa päiväkirjaa itselleen. Muistoja, joita oli helppo käydä läpi joulukuussa kun miettii, mitäs tänä vuonna oikein tapahtuikaan. Se, että sitä luki ja kommentoi joku, oli vaan kivaa bonusta. Kaikkein tärkeintä oli, että mä itse pysyin mukana oman elämäni tapahtumista, joten kokeillaan uudestaan. Uudella nimellä, uudella alustalla, uudella asenteella.

Sama vanha minä, ehkä vähän fiksumpi, ja takuulla monta vuotta vanhempi.