She Who Walks

 

gradiva-p1030638.jpg

 

Wilhelm Jensen kirjoitti romaanin ”Gradiva” vuonna 1902 inspiroituneena kävelevän naisen figuurista antiikin reliefissä. Jensenin tarinassa nuori arkeologi löytää reliefin ja nimeää sen Gradivaksi Mars Gradivuksen mukaan. Mars Gradivus on roomalainen sodanjumala, joka kävelee sotaan ja näkee Pompeiin rauniot. Epäselväksi jää, onko Mars Gradiva tajuissaan vai unessa käveltyään raunioille.  

”Gradiva” nousee 1900 –luvun myyttiseksi hahmoksi Sigmund Freudin analysoitua Jensenin romaani. Jensenin romaanissa päähenkilö käsittelee rakkauttaan lapsuudesta tuttuun tyttöön yhdistäen tämän tiedostamatta ideaaliseen naisen figuuriin reliefissä. Päähenkilö näkee unessaan Gradivan kuolevan Pompeiin tuhouduttua, ja tämä saa hänet matkustamaan Pompeiin.    

 

1985_difference_12_b.jpg

 

Luettuani Siri Hustvedtin esseitä maalaustaiteesta aloin arvioida näkemisen rajallisuutta. Kiinnitämme, tai olemme kiinnittämättä, huomiota yksityiskohtiin menneisyytemme varassa. Ei ole mahdollista palauttaa jokaista nähtyä asiaa muistista, sillä muisti varastoi visuaalista informaatiota valikoivasti. Itse muistan selvästi visuaalisesti – rakennan muistot uudelleen visuaalisten kuvien pohjalta.

Valokuvia (ja muuta taidetta) katsoessa huomio kiinnittyy yksilöllisesti eri kohtiin teoksessa. Teoksessa näkyy ikään kuin jäänne taitelijastaan. Sontag kirjoittaa

“All photographs are memento mori. To take a photograph is to participate in another person’s (or thing’s) mortality, vulnerability, mutability. Precisely by slicing out this moment and freezing it, all photographs testify to time’s relentless melt.”

Symbolinen viittaus Memento Moriin muistuttaa kuolevaisuudesta. Erityisesti valokuvataide on yhdistetty hetken pysäyttämiseen ja jäädyttämiseen. 

 

1985_difference_13_b_0.jpg

 

Tarina Gradivasta muistuttaa yksityiskohtien yhteydestä muistoihin. Tarinassa Reliefi toimii visuaalisena muistona Jensenin romaanin päähenkilölle. 

Valokuvaustaidetta tarkastellessa tulee harvoin ajateltua mitä valokuvat merkitsevät tekijälleen. Usein arvioimme valokuvataidetta yhdistäen niihin omat muistomme ja mielikuvamme. Yksityiskohtaiset, minimalistiset teokset ärsyttävät yksinkertaisuudessaan. Taiteilijalleen ne ovat kuitenkin osa suurempaa kokonaisuutta, osa pitkän harkinnan ja kokeilun tulosta.   

 

1985_difference_14_b.jpg

 

Nämä kuvat ovat Victor Burginin tulkintaa perustuen Freudin kirjoutuksiin Jensenin Gradiva romaanista. Burgin kertoo tarinaa valokuvin, mutta myös Jensenin romaaniin pohjautuvin kirjoutuksin. Yhdessä nämä elementit muodostavat hypnoottisen kokonaisuuden. 

 

1985_difference_15_b.jpg

 

1985_difference_16_b_0.jpg

 

Kuvat:

Victor Burgin – ”Gradiva” (1982)

”Gradiva,” She Who Walks , Reliefi 

 

Luen, Siri Hustvedt – Mysteries of the Rectangle: Essays on PaintingKuuntelen, scandinavian music group – ei paniikkia 

kulttuuri suosittelen ajattelin-tanaan opiskelu
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *