Ei, minulle ei suinkaan ole käynyt niin kuin kaikille muille sinkkublogien pitäjille, eli ei, en ole löytänyt vieläkään unelmieni miestä. Sen sijaan olen haahuillut ties kenen perässä ja itkenyt muutaman sunnuntain säälittävää ikuista sinkkuuttani hakaten Tinderiä niin, että puhelin on kuumentunut. 

Sitä alkaa väkisinkin miettiä, että minussa on joku vika. Ehkä reidet eivät ole tarpeeksi timmit. Ehkä kampaukseni ei miellytä. Ehkä vaikutan vaikeasti lähestyttävältä. Ehkä outo huumorini tuntuu vittuilulta. Ehkä minua ei oteta tosissaan. Ehkä minut otetaan liian tosissaan.

Oli miten oli, hiljattain on alkanut suoraan sanottuna vituttaa ihan huolella tämä sinkkuus. Kaipaan arki-iltoihini hipsuttelua, kivojen tekstareiden tuomaa jännitystä vatsanpohjassa, samoille jutuille nauramista ja kiusoittelua. Kaipaan sitä, että jotain kiinnostaa, mitä mieltä olen, mitä haluan tehdä ja miksi olen sellainen kuin olen. 

Tinderistä ei tällaista tunnu löytyvän. Turhanpäiväiset treffit ja tutustuminen on alkanut kyllästyttää. Humalainen pussailu ja yhden illan jutut ovat alkaneet kyllästyttää. Voisiko joku kertoa sen salaisuuden, millä kaikki muut löytävät ihania miehiä ties miestä ja ties kuinka randomisti? Missä mun vihannesosastolta löydetty unelmien poikaystävä on?