Ihan ok-treffit

Ei, sunnuntainen treffiseura ei ole kidnapannut minua eikä ottanut panttivangiksi, en vaan oikein keksinyt mitään erityistä kirjoitettavaa kohtaamisesta, koska noh, se ei ollut katastrofi mutta ei myöskään hehkuttamisen arvoinen. Treffit oli ihan ok.

Whatsapp-keskustelumme ei siis ole käynyt kuumana sunnuntain jälkeen, enkä usko, että näemme enää uudestaan. Olen kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen, sillä kahvittelemaan uskaltautuminen on mulle aina jäätävän korkea kynnys. Kuitenkin, jokaisista ihan ok-treffeistäkin jää jotain hyvää käteen. Esimerkiksi se, että rohkeuteni kasvoi taas. Tai se, että tunnen taas yhden ihmisen tarinan hieman paremmin. Uusiin ihmisiin tutustuminen avartaa mahdottoman paljon. Vaikka olenkin ehkä antanut itsestäni treffipelkurin kuvan (jollainen kyllä siis olenkin), suosittelen ehdottomasti lähtemään sinne kahville/yksille/lenkille sen tyypin kanssa, jonka kohdalla mietit, että kannattaakohan nyt mennä/mitä jos se ei olekaan niin kiva/mitä jos rakastun/mitä jos kaikki menee päin jotain?

Vaikka tapaaminen olisi erittäin awkward, tiedätpähän ainakin, millaisen tyypin kanssa et halua viettää enempää aikaa. Ja kelaa, jos se tyyppi onkin just se, kehen rakastut ja jonka kanssa täytyy keksiä kavereille kerrottavaksi joku tarina romanttisesta ensitapaamisesta sen sijaan, että kertoisi jutun alkaneen Tinderissä.

Hyvää viikonloppua! Minä jatkan perjantai-iltaani kera sinihomejuuston ja joulupipareiden. Ja joulutorttujen. Ja glögin.

Toivottavasti joskus vielä joku jakaa nämä mun kanssa.