Kuutamolla

Eilen televisio tarjosi 2000-luvun alun elokuvahelmen perjantai-iltani piristykseksi ja minähän katsoin. Kuutamolla on elokuva kolmekymppisestä Iiriksestä, joka töiden jälkeen menee kotiin katsomaan elokuvia ja haaveilee elämää suuremmasta rakkaudesta. Kuulostaa tutulta, niin minulta. Tosin en katso elokuvia vaan selaan Tinderiä, mutta niin tekisi varmaan Iiriskin, jos elokuva olisi tehty vuonna 2015. 

Elokuvassa Iiris tapaa kuuman elokuvaohjaajan, ja he rakastuvat tulisesti ja elämä hymyilee. Enempää juonta avaamatta ja tekemättä tästä postauksesta elokuva-arvostelua, totean vain, että missä mun kuuma Peter Franzen?

Hans-Pekk-Peter-Franzén.jpg

Koska eilen leffan katselun aikana samaistuin Minna Haapkylän Iiris-hahmoon niin voimakkaasti, koen, että oma kuumikseni on aivan varmasti jossain nurkan takana odottamassa sopivaa hetkeä. Haluan nyt julkisesti tässä kirjoittaa, että sopiva hetki on esimerkiksi nyt.

Tuli eilen elokuvaa katsellessa myös pitkästä aikaa sellainen olo, että olisin valmis lähtemään treffeille. Ei vaan ole ketään treffikumppania kiikarissa, sillä olen kussut kaikki Tinder-ehdotuksetkin välttelemällä treffeistä sopimisen ajankohtaa ja vetoamalla kiireisiin. Jos laittaisin jonkun selfien moment-kuviin Tinderiin, tarttuisikohan joku siihen ja herättäisi vanhan keskustelun henkiin? Koska veikkaan, että on hieman awkward alkaa jutella kuukausi sitten unohdetulle miehelle, joka silloin pyysi kahville. Vai?

Anyways, kertokaa, mistä saan treffit itselleni? Miehelle kriteerinä nyt lähinnä Peter Franzenin ulkonäkö.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään

Things are getting pretty serious

Olen melko varma siitä, että pian olen onnellisessa parisuhteessa sormus nimettömässäni yhteisessä asunnossamme unelmieni miehen kanssa. Se tyyppi, josta olen kirjoittanut tänne useasti (ihan vitusti liian monta kertaa) nimittäin teki arvatkaa mitä. Moikkasi kaupungilla!

He-said-hi-b1yktd.jpg

Okei, myönnettäköön, tämä  kirjoitus on säälittävyyden multihuipentuma. En voisi uskoa edes itsestäni olevani näin urpo ja säälittävä nainen, mutta koko viime viikko tuntui mahtavalta tuon yhden moikkauksen ansiosta. Minähän en siis edes tiedä, onko tämä tyyppi sinkkutavaraa vai seurusteleva tylsimys, mutta aina saa haaveilla.

Tosin, eilen viinilasillisen äärellä totesin ystävälleni, että en voisi ikimaailmassa olla niin kuuman tyypin kanssa, koska kaikki kuolaisivat häntä ja tuntisin alemmuuskomplekseja hänen seurassaan. Toivon tämän käänteisajattelun toimivan. Silloin kun lopettaa etsimisen niin löytää sen oikean jne..

Viikon päästä on ystävänpäivä ja suunnitelmissa ei ole treffit vaan jokaisen yksinäisen sinkkunaisen ystävänpäiväohjelma eli Fifty Shades of Grey-ensi-ilta.

Toivon niin paljon, että vuoden päästä ystävänpäivänä minun ei tarvitsisi tyytyä pehmopornon katseluun elokuvateatterissa

 

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään