Siinä pistää vähän mietityttämään, kun oma äitisi kysyy radiosta tulleen Match.comin mainoksen kuultuaan, että ootkos sinä rakas kokeillut tota palvelua?

….

En jumalauta varmasti ole enkä kokeile. Tinder on juuri ja juuri siinä säälittävyyden rajoilla mutta että ihan nettideittailua perinteisesti.. Hell no!

No mutta mitäs muuta minulle kuuluu? Kiitos vaan kysymästä oikein hyvää. Joulupyhät menivät ihanan kivuttomasti, eikä kukaan sukulaisista edes kysellyt minkään miekkosen perään. Olin hyvin kiitollinen, kunnes myöhemmin tajusin, että jopa sukulaiseni ovat tajunneet että sillä suvun mustalla lampaalla ei koskaan ole ketään mukana joulupöydässä.

Vuosi vaihtua skumppapulloa suudellen ja lupauksia tehden. Paransimme maailmaa yömyöhään asti luettelemalla unelmakumppanin kriteerejä. Onko nyt muka liikaa pyydetty, jos sen toisen pitäisi olla pitkä, rikas, fiksu, hauska, huumorintajuinen, söpö mutta samalla komea, tyylikäs, älykäs, kunnianhimoinen, hyvästä perheestä, treenattu mutta ei salihullu, spontaani, seksikäs, huomioonottava mutta haastava ja vielä sellainen, että sitä jaksaisi katella joka päivä?

Ei kai liikaa vaadittu? Kriteereistä itsensä tunnistavat voivat tottaa allekirjoittaneeseen yhteyttä niin sovitaan treffit!

t. Ikisinkku

ps. Ikisinkusta tuli mieleeni, katsoiko kukaan Ensitreffit alttarilla-ohjelmaa? Siinä ikisinkkuja olivat vuoden tai kaksi sinkkuina olleet ihmiset. Mikähän se mun määritelmä sitten olisi?