Tavallinen herätys

Herään aamulla siihen, että joku vetää minua varpaasta ja huikkaa kiitokset. Ensimmäinen ajatus: ”Mitä hittoa nyt taas?” Pikaisen muistikelauksen jälkeen tajuan majoittaneeni baarissa tapaamasi randomin luokseni, koska hänellä oli niin pitkä matka kotiin eikä rahaa taksiin. Ei rahaa taksiin? Luuseri. Henkeä pidättäen kurkkaan peiton alle ja huokaisen helpotuksesta, kun nään, että päälläni on edelleen eilisillan baarivaatteet, kenkiä myöten. Mitään peruuttamatonta ei siis ole tapahtunut.

Nousen ylös ja tarkastelen tilannetta tarkemmin – sohvalle olen näköjään kasannut todella mukavan pedin muukalaiselle; kova sohvatyyny ja Ikean viiden euron huopa. Mitäs tunki yökylään.

Pöydällä ei ole mitään lappua tyypiltä (yllätys). Et tiedä nimeä etkä oikeastaan kasvojakaan.

Toivottavasti ei vaihdettu puhelinnumeroita.