Things are getting pretty serious

Olen melko varma siitä, että pian olen onnellisessa parisuhteessa sormus nimettömässäni yhteisessä asunnossamme unelmieni miehen kanssa. Se tyyppi, josta olen kirjoittanut tänne useasti (ihan vitusti liian monta kertaa) nimittäin teki arvatkaa mitä. Moikkasi kaupungilla!

Okei, myönnettäköön, tämä  kirjoitus on säälittävyyden multihuipentuma. En voisi uskoa edes itsestäni olevani näin urpo ja säälittävä nainen, mutta koko viime viikko tuntui mahtavalta tuon yhden moikkauksen ansiosta. Minähän en siis edes tiedä, onko tämä tyyppi sinkkutavaraa vai seurusteleva tylsimys, mutta aina saa haaveilla.

Tosin, eilen viinilasillisen äärellä totesin ystävälleni, että en voisi ikimaailmassa olla niin kuuman tyypin kanssa, koska kaikki kuolaisivat häntä ja tuntisin alemmuuskomplekseja hänen seurassaan. Toivon tämän käänteisajattelun toimivan. Silloin kun lopettaa etsimisen niin löytää sen oikean jne..

Viikon päästä on ystävänpäivä ja suunnitelmissa ei ole treffit vaan jokaisen yksinäisen sinkkunaisen ystävänpäiväohjelma eli Fifty Shades of Grey-ensi-ilta.

Toivon niin paljon, että vuoden päästä ystävänpäivänä minun ei tarvitsisi tyytyä pehmopornon katseluun elokuvateatterissa