Välitilassa

Jossain leffassa nainen kertoi tapaamalleen miehelle vihaavansa ”välitiloja”. Sitä, kun asia ei ole alussa eikä lopussa vaan kesken, ja joutuu odottamaan tulevaa. Hän kertoi esimerkkinä välilaskun – lentokoneen vaihtaminen oli hänen suuri kammonsa. (Psstt mikä leffa, en saa päähäni?)

Minä koen nyt olevani jossain välitilassa deittailuelämäni suhteen. Nyt on muutamia miehiä, joiden kanssa olen käynyt yksillä, kaksilla tai kolmilla treffeillä, mutta homman jatkosta en ole ollenkaan varma. Odotan jotain tapahtuvan koko ajan, enkä voi sietää tätä tunnetta. Yhden miehen kanssa odottelen, josko kemiat kohtaisivatkin (hyvin epätodennäköistä), toisen kanssa odottelen, pyytääkö hän uusille treffeille, ja kolmannen kanssa en tiedä, mitä ajattelisin koko jutusta. Haluaisin joko edetä tai sitten lopettaa nämä jutut, mutta jotenkin tuntuu, etten itsekään tiedä, kumpi vaihtoehdoista olisi mieluisampi.

Miksei voisi vaan edetä ajassa siihen kohtaan, jossa olen umpirakastunut unelmieni mieheen? Olen kyllästynyt deittailuun!