Kiitos minä!
Mitä, jos päivän päätteeksi miettisitkin asioita, joissa onnistuit sen sijaan, että moittisit tai syyllistäisit itseäsi epäonnistumisista? Mitä, jos huomioisitkin ne asiat, jotka sait tehtyä sen sijaan, että kiinnittäisit huomiosi asioihin, jotka jäivät tekemättä?
Mitä jos, työpäivän lopuksi fiilistelisit kaikkea sitä, mitä sait aikaiseksi, etkä stressisikaan sitä, mikä jäi rästiin?
Mitä, jos miettisit sitä, että onneksi jaksoit nousta sängystä, laittaa ruokaa ja käydä kaupassa, etkä sitä mitä kaikkea ennen jaksoit, kun voit paremmin?
Aivomme ovat virittyneet huomaamaan ja muistamaan paremmin negatiivisia asioita, ihan selviytymisen kannalta, jotta osaisimme välttää kipua ja vaaraa. Siksi täytyykin tehdä enemmän duunia, että huomaisi ja muistaisi kaiken hyvän, mitä elämä tarjoaa.
Keskity hetki kuluneeseen päivään. Valitse jokin konteksti esim. työ, opiskelu, perhe, harrastus ja mieti siihen liittyen minuutin verran mahdollisimman elävästi:
1. Mistä voisit moittia tai syyllistää tänään itseäsi?
2. Entä mistä voisit kiittää itseäsi tänään?
Millainen olo sinulle jäi kohdan 1 toteuttamisesta? Entä kohdan 2? Kumpi vaihtoehto tuntuu hyödyllisemmältä nyt? Entä pitkällä aikavälillä?
Mun vastaus kohtaan 1 eli mistä voisin moittia itseäni: Olen tuhlannut tänä syksynä ennennäkemättömän määrän rahaa ravintoloihin, noutoruokaan ja kalliisiin valmisruokiin. Eikä viime viikollakaan ollut eväitä töissä, eli rahaa paloi taas lounasravintolassa, vaikka pätäkkää ei olisi liikaa poltettavaksi.
Toisaalta: Olen säästänyt aikaa ja tehnyt ruuanlaiton sijaan muita hyödyllisiä juttuja. Olen tuntenut itseni huojentuneeksi, kun ei ole tarvinnut varata niin paljon aikaa ruuanlaitolle. Olen meditoinut enemmän kuin pitkään aikaan. Olen ehtinyt iltaisin katsomaan 30Rock-sarjaa (joka on muuten hauskin sarja ever!). Viime viikonloppuna sain tehtyä 10-12 tuntia päivässä gradua, kun ruokalähetti kiikutti ovelle nepalilaista ruokaa (ps. palautin gradun, wohoo!!). Eli KIITOS minä, kiitos, että olen osannut fiksusti ajatella, että rahalla voi ostaa leppoisampaa vapaa-aikaa (ainakin niin kauan, kun rahaa riittää.. :D). Kiitos, että tajuan, tämän olevan väliaikaista, mutta tähän syksyyn hyvä ratkaisu, josta aioin nauttia ;)
Onko omituista kiittää itseään? Onko luontevampaa kiittää itseä vai muita? Miltä tuntuu vaihtaa tietoisesti näkökulmaa?
Bisous, Niina
P.S: Lue myös nämä kiitollisuusaiheiset postaukset:
Kuvat: Taru Tammikallio
Instagram | Facebook | unepetitelife@gmail.com