Kuinka voit kaksinkertaistaa elinikäsi?

Kuinka voit kaksinkertaistaa elinikäsi?

 

img_8569.jpg

 

Mitä vastaisit seuraaviin kysymyksiin?

Onko sinun vaikea keskittyä asioihin?

Tuntuuko, että suoritat arkisia asioita automaattisesti, tiedostamatta kunnolla, mitä teet?

Kiiruhdatko paikasta toiseen olematta läsnä?

Vaeltaako mielesi herkästi tulevaisuuteen? Suunnittelemaan, organisoimaan, järjestelemään asioita? Murehtimaan tulevaa?

Huomaatko pyöritteleväsi menneisyyden tapahtumia mielessäsi?

 

pa143695.jpg

 

pa143702.jpg

 

Palataan otsikon raflaavaan kysymykseen eli kuinka voit kaksinkertaistaa elinikäsi.

Mitä luulet, kuinka ison osan päivästä olet todella läsnä?

Veikkaisin omalla kohdallani, että olen läsnä 2-8 tuntia valveillaoloajasta. Tämä tarkoittaa sitä, että missaan 8-14 tuntia päivästä.

 

pa143705_0.jpg

 

Mieti hetki, kuulostavatko nämä skenaariot tutuilta:

Pesit juuri hampaat, vai pesitkö? Joudut tarkistamaan, onko hammasharjasi kostea.

Ajat moottoritiellä autoa. Yhtäkkiä havahdut, että et muista mitään viimeisen viiden minuutin ajalta.

Kävelet työpäivän päätteeksi juna-asemalta kotiin. Tarkemmin ajateltuna, et muista mitään, mitä ympärilläsi tapahtui kiiruhtaessasi kotiin. Oliko paljon vastaantulijoita? Havisiko tuuli puissa? Miltä kehossasi tuntui harppoa niin lujaa?

Sinulla on kunnianhimoinen tavoite, johon panostat täysillä. Tunnet kuitenkin usein riittämättömyyden tunnetta ja stressaannut, koska et etene. Huomaatko sen, mitä juuri nyt teet saavuttaakseni tavoitteesi?

Muistatko, miltä aamukahvi tuoksui tänään? Oliko vesi kylmää vai lämmintä, kun pesit viimeksi kätesi? Miltä ystävän halaus tuntui?

Elätkö enemmän oman pääsi sisällä vai todellisuudessa?

 

img_8619.jpg

 

Minkä ikäinen sinä olet? Anna, kun arvaan: Olet todennäköisesti 25-34-vuotias (se on blogini suurin lukijaryhmä ;)).  Osuinko oikeaan? Joka tapauksessa, mietitään loppuelämääsi.

Mitä tarkoittaa, jos olet läsnä kaksi tuntia päivässä – kuten minä toisinaan – ja olet 30 vuotias? Odotettu elinikäsi on jotakin 80 vuoden paikkeilla. Mutta: Jos olet läsnä elämässäsi vain kaksi tuntia päivästä, tällä matematiikalla odotettu elinikäsi on vain 36 vuotta ja 3 kuukautta. Enää reilu kuusi vuotta!!

Mitä miettisit, jos sinulla diagnosoitaisiin sairaus, jonka vuoksi sinulla olisi jäljellä kuusi vuotta elinaikaa? Mä varmaan panikoisin, surisin ja ahdistuisin. Mutta tarkemmin ajateltuna: Laskeskelin aiemmin olevani läsnä elämässäni vain pari tuntia vuorokaudesta eli lopputulos on karu ja sama. Jos taas kaksinkertaistaisin ajan, jonka olen läsnä päivittäin, ELÄISIN, todella eläisin kaksi kertaa pitempään.

Miltä kuulostaa?

 

pa143700.jpg

 

Tämä esimerkki eliniän pidentämisestä tietoisen läsnäolon avulla on mukailtu Mark Williamsin ja Danny Penmanin Tietoinen läsnäolo. Löydä rauha kiireen keskellä -kirjasta. Mulle tämä esimerkki kolahti syvästi jo vuosia sitten, kun luin ensimmäistä kertaa kyseisen opuksen.

Nyt vuosia myöhemmin, olen kahdeksan viikon mindfulness-kurssilla, joka pohjautuu tietoisuustaitopohjaiseen kognitiiviseen terapiaan (MBCT), ja kurssikirjana on mikäs muukaan kuin Tietoinen läsnäolo. Löydä rauha kiireen keskellä. Ei voisi parempaan saumaan osua tämä kurssi psykologiharjoittelun ja graduntäyteiseen syksyyn! Kiinnostaako teitä kuulla kokemuksia kurssilta?

 

pa143698_0.jpg

 

Mindfulnessin harjoittamisella voi saavuttaa terveysvaikutuksia jo muutamassa viikossa. Tieteellistä näyttöä on etenkin kroonisen kivun sekä ahdistus- ja masennusoireiden lievittymisessä (lue lisää Duodecimin artikkelista tai kandityöni mindfunessista). Olen huomannut, että meditaatio ja pienet keskittymis- ja rentoutusharjoitukset pitkin päivää muistuttavat olemaan läsnä myös muussa arjessa ja auttavat jaksamaan töissä ja opiskelussa.

Mindfulness ei tarkoita pelkästään silmät kiinni istumista ja hengitykseen keskittymistä. Voit yhtä lailla harjoitella mindfulnessia keskittymällä ruuanlaittoon, käsienpesuun, rakkaasi hymyyn, keskusteluun, mihin tahansa. Oletko jo kokeillut? Mitä olet huomannut?

Suosittelen kokeilemaan, jos haluat tuplata elinikäsi 😉

Bisous, Niina

 

Tässä vielä koostettuna joitakin mindfulness-postauksiani:

Ole itsesi paras ystävä – Miten hyväksyä itsensä ja antaa anteeksi?

Vihan tunteen käsittely – 2 vinkkiä

Mikä on parasta, mitä osaat kuvitella?

10 sormen kiitollisuusharjoitus

Pidä 3 minuutin hengähdystauko!

Mitä mindfulness eli tietoisuustaidot ovat?

 

Kuvat: Taru Tammikallio ja minä

Instagram | Facebook | unepetitelife@gmail.com

Kommentit (6)
  1. Ihana, ihana postaus!

    Mulle hankalimpia päiviä on ne, kun on joku kökkö ja aikaavievä velvollisuus hoidettavana ja melkein päätän etukäteen, että nautin sitten, kun oon hoitanut sen pois alta (ikään kuin niitä ei tulisi toisina päivinä vastaan 😀 ). Yhä enemmän yritän oikeasti nauttia siitä, että opin tai työstän jotain ja pitää siinä päivässä myös omaa aikaa (jos ei ole ihan viime tinkaan jäänyt joku essee krhm).

    Mukavaa torstaita 🙂 

    1. Niina Maria V.
      25.10.2018, 10:17

      Kiitos paljon, todella kiva kuulla!!

      Kuulostaa tutulta :D! Se on hassua, että jotenkin päättää tietoisesti tai tiedostamattaan vaan suoriutua jostakin, ja ajattelee että SITTEN kun se on hoidossa, niin sitten voi taas nauttia tai keskittyä. Ehkä se on jotakin välttelyn tapaista, ja toivetta, että menispä vaan tämä ikävä velvollisuus ohi. Itsellä tuo on ollut hyvinkin piintynyt tapa toimia, ja on ollut aika vapauttavaa huomata, että epämukauuden tunteita voi kohdata ja pyrkiä löytämään niistäkin hetkistä jotakin hyvää. Gradua tehdessä olen monesti koittanuut miettiä, että saan opiskella ilmaiseksi unelma-ammattiani, ja se että gradun teko tuntuuu joskus vaikealta meinaa, että olen epämukavuusalueella ja se taas tarkoittaa, että opin uutta.. toimii toisinaan ja joskus taas ei 😀

      Kiitos paljon kommentista ja ihanaa torstaita sinnekin :)! (ja tsemppiä, jos on joku viime tipan essee työn alla ;))

  2. Kiitos tästä postauksesta, jotenkin havahdutti mut hereille! Halaus <3

    1. Niina Maria V.
      25.10.2018, 07:37

      Toi vertauskuva eliniästä on kyllä aika raju, mutta niin totta. Itsekin tarvitsee ”ravistelua” todellisuuteen säännöllisesti. Tosi kiva kuulla, että kolahti<3 haleja!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *