Mikä minusta olisi voinut tulla (jos ei psykologi)
Tässä postauksessa kerron välivuodestani, ja siitä, mitä muuta minusta olisi voinut tulla isona kuin psykologi.
Näihin aikoihin kesällä, kuusi vuotta sitten, sain tiedon siitä, että pääsin opiskelemaan psykologiaa. Muistan vieläkin sen, kun kotiin saapuneen kirjekuoren paksuudesta pääteltynä uskalsin toivoa, että minulle ei lähetetty pelkästään kaunista kiitosta ja kieltävää vastausta. Muistan myös pääsykoepäivän (ja ”sen tuskan häivän”), tyypit keiden vieressä istuin ensimmäisessä uusien psykologian opiskelijoiden tapaamisessa. Toisesta heistä tuli poikaystäväni, toisesta yksi kivoimmista psykoystävistäni. Miksi aina käy näin? Esim. vaihdoissa oli ihan sama juttu, ihmiset, jotka näin ekana päivänä olivat tiiviisti kuvioissa mukana koko vaihdon ja edelleen, läheisiä ystäviä jokainen.
Osa teistäkin on varmasti juuri saanut unelmiensa opiskelupaikan, tai sitten edessä on pääsykokeiden suhteen uusintakierros tai vielä mietit minne sitä hakisi ensi vuonna. Onnea kaikille opiskelupaikan saaneille, ja muille tsemppiä uuteen yritykseen tai uusiin kuvioihin<3!
Välivuosi Pariisin Disneylandissä ja R-kioskilla
Olin päättänyt muistaakseni jo ennen lukiota, että pidän lukion jälkeen välivuoden. Olen aina osannut arvostaa vapaa-aikaa, lomaa ja tiettyä hötkyilemättömyyttä elämän eri taitekohdissa. (Lomasta puheen ollen, se alkoi ä nyy tee nyt!!!!) Mutta takaisin lukioon. En tiennyt kolmen yleissivistävän vuoden jälkeen, mitä haluan tehdä loppuelämälläni, mihin ammattiin kouluttautua, mikä minusta tulee isona tai mikä minua todella kiinnostaa, joten välivuosi oli senkin takia enemmän kuin paikallaan. Lisäksi yo-kirjoitusten jälkeen ei huvittanut pahemmin hypätä heti takaisin opiskelijan oravanpyörään.
Päätin hakea töihin Mickey Mousen kotikonnuille Disneyland Parisiin, ja vietin siellä ikimuistoisen kesän ja syksyn. Suomeen palattuani tein osa-aikatöitä R-kioskilla ja aloin toden teolla miettiä, minkä korttien varaan pelaan yhteishaun. Päätin jo välivuoden alussa, että tutkin kaikki mahdolliset korkeakoulututkinnot, ja fiilistelen, mikä niistä tuntuisi omimmalta. Ja jos en mitään muuta keksi, niin haen opiskelemaan psykologiaa, se nimittäin oli lempiaineeni lukiossa.
Mikä minusta olisi voinut tulla (jos ei psykologi) – mahdolliset urapolut
Puntaroinnin ja vertailun jälkeen vahvimmat vaihtoehtoni opiskelupaikan suhteen olivat oikeustiede, kognitiotiede, sosiaalipsykologia ja estenomi-opinnot. Haaveilin salaa myös arkeologin urasta, mutta en vienyt ajatusta kovin pitkälle.
Oikkaria minusta ei tullut, kun sain kauhukseni kuulla, että oikeustieteen opiskelu tarkoittaa käytännössä viiden vuoden tuomiota kirjastossa, yksin, pölyisten vanhojen kirjojen kanssa (sittemmin kuulin, että saattaa niihin opintoihin muutakin kuulua, mutta lukioikäisen itseni tämä säikäytti). Kognitiotiede oli em. vaihtoehdoista lopulta vahvin, ja jopa psykologiaa kiinnostavampi vaihtoehto. Myöhemmin paljastan, miksi minusta ei kuitenkaan tullut konnaria. Myös sosiaalipsykologia kiehtoi suuresti, sillä mieleeni oli jäänyt lukion sosiaalipsykologian kursseilta hurjat ihmiskokeet, ja ko. kurssi oli mielestäni lukion psykan mielenkiintoisin. Sosiaalipsykalle jätin hakematta samasta, vielä salaisesta syystä, kuin kognitiotieteisiinkin. Ainut AMK-tutkinto, joka kolahti edes jollain tasolla noihin aikoihin, oli estenomi eli kauneudenhoitoalan koulutus. Totesin kuitenkin mielessäni, että en jaksaisi vuodesta toiseen tehdä töitä kyseisellä alalla, joten estenomi-opinnot oli helppo viivata yli listaltani.
Vietin siis välivuoteni ranskan kieltä tapaillen Pariisin Disneylandissä, osa-aikatöissä Suomessa ja tulevia urapolkuja pallotellen. Teki erittäin hyvää! Siis olla hyppäämättä suin päin mihinkään, nähdä maailmaa, itsenäistyä reissaamisen myötä, rauhassa hahmottaa omia kiinnostuksen kohteita ja tienata vähän rahaa. Seuraavassa postauksessa kerron, miksi hain lopulta opiskelemaan psykologiaa (enkä kognitiotiedettä tai sosiaalipsykaa) sekä siitä, millaisia kuvitelmia minulla oli psykologian opiskelusta tai yliopisto-opiskelusta yleensä, ja mille psykologian alalle kuvittelin suuntautuvani.
Oletko pitänyt jossakin opintojesi vaiheessa välivuotta tai taukoa? Miksi? Mitä aloja tai opiskelualoja olet harkinnut? Mitä opiskelet nyt tai missä töissä olet? Millaisten mutkien kautta päädyit nykyiselle alallesi?
Mahtavaa viikonloppua sinne!
Bisous, Niina
P.S. Kuvat Hietsusta, jossa tykkään kävellä Helsingin Yliopisto paita päällä, ihan vaan koska voin. No ei. Ja kerrottakoon, että sain ko. paidan aikanaan, kun tein yliopistoesittelyjä abeille ;).
Ota yhteyttä ja seuraa!
Facebook / Instagram / Blogit.fi / Bloglovin’
Lue myös:
Upea viikonloppu Marseillessa ja karu paluu arkeen
Kaura-banaanikeksit (ve) – Oat banana biscuits (ve)