Hola! Tänään vuorossa Jennan ja Niinan Thaimaan matkapäiväkirjan toisiksi viimeinen osa, jossa koetaan muun muassa kauhunhetkiä merellä, eeppinen thai-hieronta ja eksytään vaihteen vuoksi viidakkoon.

Infinity pool in Koh Phangan, Thailand

10 pv: Eeppinen thai-hieronta

Koh Phangan. Täydenkuun bileiden eli Full Moonien jälkeisenä päivänä hengailimme israelilaisen reissuporukan kanssa, ja teimme yhdessä rauhallisia aktiviteetteja. Aluksi istuskelimme Escot baarissa auringonlaskun aikaan siemaillen smoothieita (vahva suositus tälle mestalle). Tämän jälkeen käytiin ensimmäistä kertaa reissun aikana thaimaalaisessa hieronnassa.

Hieronta oli kokonaisuudessaan aika mielenkiintoinen kokemus. Hieronnan lopussa meitä taivuteltiin ihmeellisiin, aika rajusti venyttäviin asentoihin. Hierojani äännähti ihmetyksestä, kun joustin niin paljon eteentaivutuksessa. Ei aikaakaan, kun itseäni pienempi kokoinen hierojani taas huudahti – tällä kertaa säikähdyksestä – koska meinasin romahtaa hänen päälleen taaksetaivutuksessa. Mulla oli hieman naurussa pitelemistä koko loppu hieronnan ajan.  Kaiken kaikkiaan aika huvittava kokemus. Jennalla oli taas vaihteeksi epäonnea: Hän joutui odottamaan oman hierojansa saapumista yli 10 min, Jennan sanojen mukaan hieroja oli ”paska” ja liian helläotteinen, sekä kaikki loppuliikkeet/-taivutukset jäivät tekemättä, koska hieroja ja Jenna eivät löytäneet yhteistä kieltä, eli Jenna ei ymmärtänyt mitä tehdä.

Hieronnan päätteeksi huristelimme skoottereilla Sun Set -hotellin ravintolaan syömään. Illallisen päätteeksi uimme hotellin ihanassa infinity uima-altaassa. Vahva suositus tällekin, sillä uimisesta ja pyyhkeistä ei tarvinnut erikseen maksaa mitään, riitti, kun oli syönyt ravintolassa.

Sunset at the Escot bar and our Israeli friends.

11. päivä: Skobaretki

Teimme skoottereilla retken vesiputouksille, jotka eivät olleet kummoiset, mutta läheinen ranta oli kaunis. Oli kuitenkin ihanaa vain olla skoban kyydissä, poistua Haad Rinistä ja nähdä maisemia, sekä lennättää dronea!! Liikenne on kyllä aika holtitonta, vielä järkympää kuin Bangkokissa. Kuulimme kanadalaisen turistin kuolleen pari päivää sitten, sillä hänen skootterista pettivät jarrut alamäessä. Veti kyllä hiljaiseksi.

Drone pic from waterfalls!

<3

12. päivä: Saariretki ja kauhun hetkiä merellä

Tehtiin saariretki Koh Taolle ja Koh Nang Yuanille. Näin tähän mennessä hienoimmat maisemat! Snorklailtiin Koh Taon edustalla ja kavuttiin näköalapaikalle. Meressä pulikointia häiritsi, että kumpikin meistä tunsi jonkun otuksen pistelevän. Kysyimme oppailta mistä voisi olla kyse, ja vastaus oli ”vaarattomia sea bugseja”. Kiva, ihan kuin tavalliset hyttyset ja muut örkit eivät olisi jo riittäneet. Oltaisiin mieluusti vietetty enemmän aikaa saarilla, mutta laiva ei odottanut.

Matkasimme saarille pienellä speed boatilla. Meno matka sujui ihan mukavasti: saimme parhaat paikat aivan takarivistä, missä laivan keinutus ja pomput tuntuvat kaikista vähiten. Sen sijaan takaisintulomatkalla jouduimme karmeaan aallokkoon. Aallot olivat metrin tai yli ja satoi. Alkumatkasta laivan keinuminen tuntui hauskalta, mutta hiljalleen matkustajien hymyt alkoivat hyytyä. Kohta laiva keikkui siihen malliin, että päätin varmuuden vuoksi lähettää mielessäni hyvästit kaikille rakkaille. Koitin ajatella buddhalaisesti: Jos tämä veneretki jää viimeiseksi, olen kiitollinen, että olen saanut kokea jo niin paljon tässä elämässä.

Satoi yhä kovempaa ja rikkinäisestä katosta valui vuolaasti vettä päällemme. Olo oli kuin uitetulla koiralla. Kiristyneitä hermoja rauhoitti tieto siitä, että vieressämme istui kaksi hengenpelastajaa. Tuulen yltyessä ainakin kaksi henkilöä vaikutti olevan paniikkikohtauksen partaalla ja moni oksensi. Muovipusseja välitettiin kädestä toiseen, ja ihmiset auttoivat toinen toisiaan, mikä oli siisti huomata. Loppua kohden vain kaksi virolaista reissaajaa jaksoi hymyillä. Selkää särki veneen pompuista. En uskaltanut katsoa kelloa, sillä pelkäsin, että matka-aikaa olisi ihan liikaa jäljellä. Välillä hengittelin nenän kautta, ja tein tätä rauhoittavaa hengitysharjoitusta (ks. täältä, aika huvittavaa, että testattu nyt ”tositilanteessa”). Ajattelin, että mulla ei ole minkään sortin kontrollia tilanteesta niin, miksi hätääntyä. Onnistuin välillä näkemään tilanteen koomisena (oksentelevat ihmiset, takapenkin uitetut koirat eli Jenna, hengenpelastajat ja minä) ja loppumatkasta pahoinvointilääke alkoi nukuttaa niin paljon, että en meinannut pysyä hereillä laivan heittelehtimisestä huolimatta. Rentoutumisen kanssa vuorotteli kuitenkin ajatus siitä, että, mitä jos vene kaatuu, ja mikä on silloin paras tapa pelastautua ja välttää silpoutumasta veneen potkureissa.

Onneksi pysyttiin Jeban kanssa kaukana paniikista. Helpotuksen tunne oli kuitenkin suuri, kun näimme taivaalla lentävän haukan (ranta ei voi olla kaukana!) ja vihdoin siintävän mantereen. Onneksi en vilkuillut kelloa. Tunnin venematkassa kesti kaksi tuntia. Vannoin pyhästi, etten ikinä astu jalallani speed boatiin, ainakaan huonolla säällä. No jää nähtäväksi! Tuntui hyvältä saada jalat maankamaralle.

Koh Nang Yuan, view point.

13. päivä: Krabille!

Matkustimme Koh Phanganilta Krabille, Ao Nangiin lautalla ja bussilla. Majoituimme K-Bunk hostellissa. Hostelli on ihan kiva, aluksi vähän huono ensivaikutelma, mut nyt kaikki ok. Ei taidettu muuta kuin käydä kaupassa, syömässä ja vähän kävellä illalla.

14. päivä: Railey Beach ja extreme-kiipeilyä

Otettiin long boat Railey beachille. Tehtiin siellä aika extreme kiipeilyvaellus näköalapaikalle, jonka jälkeen oltiin yltä päältä mudassa. Vaelluksen lopussa odotti ihana laguuni, joka oli kaunis kuin eksyneen matkaajan silmissä siintävä keidas, mutta veden pinta kimalteli lukuisien turistien jäljiltä aurinkorasvasta eikä ollut kirkasta. Paria hankalaa kohtaa lukuun ottamatta ei tuntunut mitenkään kovin vaikealta nousulta, vaikka etukäteen meitä oltiin (taas kerran) varoiteltu, että liian vaikea reitti edessä. Illalla syötiin kalliisti (n. 8 e), mutta herkullisesti lähi-Intialaisessa.

Going to Railey Beach!

A secret lagoon.

Views after extreme climbing.

15. päivä: Saariretki ja ilmaista vodkaa

Osallistuttiin hostellin järkkäämälle saariretkelle. Ohjelmassa oli snorklausta, pulikoimista, kananmunien heittelyä ja taas kerran kuumottavaa kalliokiipeilyä. Maisemat olivat kiipeämisen arvoiset, jälleen kerran, mutta tällä kertaa alastulo oli niin vaikea, että meinasi tulla vähän hätä. Palkinnoksi kapuamisesta sain kunnon adrenaliini rushin, ja kiipeilykärpänen (tai moskiitto) saattoi puraista mua. Illalla nautittiin vähän aikaan hostellin free vodka -tunnista, käytiin syömässä ja ajoissa unille, sillä Jennalle nousi kuume.

16. päivä: Eksyksissä viidakossa vol. 2

Lähdettiin spontaanille skobaretkelle parin uuden tuttavuuden kanssa määränpäänä Tiikeri temppeli. Temppeliä emme koskaan löytäneet vaan päädyimme jälleen kerran puskavaeltamaan. Oli taas ahdistava kokemus kaikkien ötököiden kera. Luovutimme puolimatkassa, sillä reitti oli niin tukossa ja kellään muulla ei ollut pitkähihaisia päällä paitsi mulla. Loppupäiväksi mentiinkin lojumaan rannalle ja huudeltiin viidakkoörkit mereen. Syötiin herkullista tom yum keittoa auringonlaskun aikaan ravintolassa. Illalla olikin ohjelmassa reissun tylsin aktiviteetti eli seuraavan majoituksen varaus. Inhomme majoitusten varailua ja seuraavan etapin suunnittelua kohtaan on niin suuri, että olemme jo kaksi kertaa pidentäneet silloista majoitusta, ihan vaan siksi että ei olla jaksettu/maltettu selvittää minne seuraavaksi.

Viimeisessä Thaimaan matkapäiväkirjassa seikkaillaan Phi Phi saarilla, ja taaskaan ei vältytty kommelluksilta.. Stay there!

Kivaa viikkoa!<3

Bisous, Niina

P.S. Viimeiset hetket osallistua mindfulness-kirjojen arvontaan!

Lue myös aiemmat Thaimaan matkapäiväkirjat:

Thaimaa, Bangkok – Matkapäiväkirja

Thaimaan matkapäiväkirja osa 2: Full Moon Party

unepetitelife@gmail.com | FB: Une petite life | IG: @unepetitelife