4 kk psykologiharjoittelussa ja kuulumisia

Mitäs teille kuuluu?? Blogissa on ollut hiljaista tovin, johtuen syksyn kiireistä. Paljon on syksyn aikana tapahtunut (eniten oman pään sisällä). 

 

img_20181118_142044_bokeh.jpg

 

img_20181118_142202_bokeh.jpg

 

img_20181118_142100_bokeh.jpg

 

Olen ollut nyt reilu neljä kuukautta psykologiharjoittelussa. Psykologin työ tuntuu todella merkitykselliseltä, haastavalta ja on supermielenkiintoista. Parhaimmillaan musta tuntuu, että olenko edes töissä, kun työpäivät koostuvat niin mielenkiintoisista asioista. Kaikista kiehtovinta on terapeuttinen vuorovaikutus, jota olen päässyt harjoittelussa treenailemaan kiitettävästi. Voi olla, että kirjoittelen myöhemmin lisää omia kokemuksia harjoittelusta, mutta luulen, että se menee jouluun tai ensi vuoden puolelle.

 

img_20181201_123040.jpg

 

img_20181201_094432.jpg

 

Kaiken kaikkiaan ollut huikea ja ajoittain myös raskas syksy etenkin sairastelun takia. Olen ollut yli puolet syksystä kipeänä, joten vapaa-aika on mennyt lepäilyyn. Tavallisesti olen vain harvoin kipeänä, joten liikunnan, kavereitten ja muiden aktiviteettien jättäminen on tuntunut isolta muutokselta. Nyt oon päässyt taas pikkuhiljaa treeneihin kiinni ja alkaa olla normaali energinen olo, mikä tuntuu ihmeelliseltä ja ihanalta. Jännä, miten sitä ei todella osaa arvostaa perusasioita ja omia arkisia juttuja, ennen kuin ne menettää. Hahha ja mun tapauksessa vaan muutamaksi kuukaudeksi, mutta silti, hyvällä tavalla silmiä avaava kokemus.

 

img_20181130_190436.jpg

 

img_20181206_173524.jpg

 

img_20181206_173652.jpg

 

img_20181206_165800.jpg

 

Miten sun syksy on mennyt? Kohta on joulukin, joko fiilistelet?

P.S. Huomenna julkaisen musiikkipostauksen! Oon aivan mehuissa, koska Spotify on julkaissut vuoden 2018 kuuntelutilastot. Kukaan muu yhtä innoissaan :D? Lisäksi joulu- ja tammikuun aikana on tulossa arvontoja Instaan ja tänne, koska olen päässyt blogin kautta testailemaan kivoja juttuja ja haluan arpoa osan niistä teille, olkaa kuulolla!

Ihanaa ja rentouttavaa lauantaita!

Bisous, Niina

Instagram | Facebook | unepetitelife@gmail.com

Hyvinvointi Mieli Opiskelu Työ

Kiitos minä!

Mitä, jos päivän päätteeksi miettisitkin asioita, joissa onnistuit sen sijaan, että moittisit tai syyllistäisit itseäsi epäonnistumisista? Mitä, jos huomioisitkin ne asiat, jotka sait tehtyä sen sijaan, että kiinnittäisit huomiosi asioihin, jotka jäivät tekemättä?

 

img_8864_0.jpg

 

Mitä jos, työpäivän lopuksi fiilistelisit kaikkea sitä, mitä sait aikaiseksi, etkä stressisikaan sitä, mikä jäi rästiin?

Mitä, jos miettisit sitä, että onneksi jaksoit nousta sängystä, laittaa ruokaa ja käydä kaupassa, etkä sitä mitä kaikkea ennen jaksoit, kun voit paremmin?

Aivomme ovat virittyneet huomaamaan ja muistamaan paremmin negatiivisia asioita, ihan selviytymisen kannalta, jotta osaisimme välttää kipua ja vaaraa. Siksi täytyykin tehdä enemmän duunia, että huomaisi ja muistaisi kaiken hyvän, mitä elämä tarjoaa.

 

img_8875_0.jpg

 

Keskity hetki kuluneeseen päivään. Valitse jokin konteksti esim. työ, opiskelu, perhe, harrastus ja mieti siihen liittyen minuutin verran mahdollisimman elävästi:

1. Mistä voisit moittia tai syyllistää tänään itseäsi?

2. Entä mistä voisit kiittää itseäsi tänään?

Millainen olo sinulle jäi kohdan 1 toteuttamisesta? Entä kohdan 2? Kumpi vaihtoehto tuntuu hyödyllisemmältä nyt? Entä pitkällä aikavälillä?

Mun vastaus kohtaan 1 eli mistä voisin moittia itseäni: Olen tuhlannut tänä syksynä ennennäkemättömän määrän rahaa ravintoloihin, noutoruokaan ja kalliisiin valmisruokiin. Eikä viime viikollakaan ollut eväitä töissä, eli rahaa paloi taas lounasravintolassa, vaikka pätäkkää ei olisi liikaa poltettavaksi.

Toisaalta: Olen säästänyt aikaa ja tehnyt ruuanlaiton sijaan muita hyödyllisiä juttuja. Olen tuntenut itseni huojentuneeksi, kun ei ole tarvinnut varata niin paljon aikaa ruuanlaitolle. Olen meditoinut enemmän kuin pitkään aikaan. Olen ehtinyt iltaisin katsomaan 30Rock-sarjaa (joka on muuten hauskin sarja ever!). Viime viikonloppuna sain tehtyä 10-12 tuntia päivässä gradua, kun ruokalähetti kiikutti ovelle nepalilaista ruokaa (ps. palautin gradun, wohoo!!). Eli KIITOS minä, kiitos, että olen osannut fiksusti ajatella, että rahalla voi ostaa leppoisampaa vapaa-aikaa (ainakin niin kauan, kun rahaa riittää.. :D). Kiitos, että tajuan, tämän olevan väliaikaista, mutta tähän syksyyn hyvä ratkaisu, josta aioin nauttia 😉

Onko omituista kiittää itseään? Onko luontevampaa kiittää itseä vai muita? Miltä tuntuu vaihtaa tietoisesti näkökulmaa?

Bisous, Niina

P.S: Lue myös nämä kiitollisuusaiheiset postaukset:

Rakkaus- ja vihapuhehaaste

3 hyvää – kiitollisuushaaste

 

Kuvat: Taru Tammikallio

Instagram | Facebook | unepetitelife@gmail.com

Muoti Oma elämä Mieli Trendit