10 oivallusta päiväkodista
Rakastan listoja. Kirjoittelen niitä joka paikkaan ja koko ajan, joten miksen tännekin.
Esikoisemme on ollut päiväkodissa nyt puolisen vuotta. Tässä lista asioista, jotka olen oppinut tämän puolivuotisen aikana.
1. Lapset ovat sairaita koko ajan. Juuri kun edellisestä flunssasta on selvitty, ilmoittaa päiväkodin henkilökunta, että liikkeellä on oksennustautia, silmätulehdusta, vesirokkoa, täitä tai muuta mukavaa. Joka kerta kun viet lapsen päiväkotiin terveenä, saapuu häntä vastaan tervehtimään rykivä, räkä poskella viilettävä pikkukaveri. Seuraavana päivänä se kaveri on oma lapsesi.
2. Edelliseen viitaten on aamuja, jolloin punnitsen, josko lapsi on liian sairas/ tarpeeksi terve menemään päiväkotiin. Päiväkodin ohjeissa sanotaan, että nuha ei haittaa, kunhan ei ole kuumetta ja yleiskunto on hyvä. Lapsen ollessa enemmän tai vähemmän nuhainen koko ajan, on tämä yleiskuntoasia kuin veteenpiirretty viiva.
3. Miten opetat lapsesi potalle, kun kakat tehdään vain tarhassa?
4. Viikonloppuisin saan tapella pojan kanssa pahimmassa tapauksessa tunteja päiväunille menon kanssa, mutta päiväkodissa (kuulemani mukaan) lapset marssivat jonossa huoneeseen, jossa he asettautuvat kiltisti patjoille nukkumaan. Ilman muita mutinoita! Myös minun poikani. What??!
5. Aamulla päiväkotiin lähteminen on yhtä tuskaa, iltapäivällä kotiinlähteminen on tuskaisempaa. Kun koko päivän haaveilet siitä hetkestä, kun menet hakemaan lapsesi päiväkodista ja tämä sitten sinut nähdessään juokseekin karkuun ja huutaa ”nej nej nej!!!” Meillä nämä siirtymiset ovat erityisen vaikeita, ja päiväkodista pääsenkin yleensä pois noin puolentunnin painiottelun jälkeen.
6. Päiväkodissa lapsi vaikuttaa käyttäytyvän vuosia ikäistään kypsemmästi. Päiväkodin tädeiltä saa kuulla, että lapsi rakastaa askartelua ja maalaamista, istuu itsekseen lukemassa kirjoja ja ratkoo palapelejä. Usein olen ihmetellyt, sekoittavatko työntekijät lapseni johonkin toiseen – Kotiin ostetut askarteluvälineet nimittäin revitään silpuksi lattialle, värikynillä hakataan lattiaan lommoja ja palapelin palat työnnetään hellan alle, wc-pyttyyn tms. Todella kypsää.
7. Miksi lasta nukuttaa päiväkotiaamuina aina paljon pidempään kuin viikonloppuisin? Arkiaamuina saan herättää lapsen puoli kahdeksalta, jotta ehtisin töihin. Viikonloppuisin poika huutelee sängystä puoli kuudelta ja vaatii päästä katsomaan Mashaa ja karhua.
8. Päiväkodissa asuu selvästi sukkamörkö tai jokin muu hirviö, joka syö kaikki lasten sukat, lapaset, kalsarit ja muut irralleen jääneet vaatekappaleet. Mörkö myös huvittelee vaihtelemalla lasten vaatteita. Ihmetys on suuri, kun vien lapsen hoitoon yhdet vaatteet päällä ja kotiintullessa paita onkin vaihtunut ennennäkemättömäksi paidaksi, jota en ainakaan muista koskaan pojalle hankkineeni.
9. On olemassa äitejä ja isiä, jotka valittavat kaikesta. Miksi päiväkodissa ei ole punaista mainota vihreän sijasta? Miksi ette ole ulkona niin ja niin kauan? Miksi ette vietä Lucianpäivää? Miksi meidän lapsen sukka on hukassa…
10. Lastentarhanopettajilla täytyy olla rautaiset hermot ja suuri sydän, jotta he jaksavat päivä toisensa jälkeen hoitaa ja kasvattaa lapsiamme. Itse sanon lapseni hoitajille usein, että mielestäni he tekevät upeaa työtä. Päivähoidon resurssit nyt ovat mitä ovat, mutta ainakin henkilökunta tekee parhaansa ja meidän perheessä poika ainakin näyttää viihtyvän erityisen hyvin päiväkodissa. Kiitos siis ammattilaisille!
