Joogaa lapsen kanssa
Joogahan on nyt niin in, että sitä tuntuu harrastavan joka toinen kaduntallaaja – Ja sehän on aivan mahtavaa! Itse löysin joogan oikeastaan reilu vuosi sitten, kun palailin treenien pariin synnytyksen jäljiltä. Kotisalillani tarjottiin dynaamisia joogatunteja, joista innostuin ensin lähinnä siksi, ettei tunneilla tarvinut hötkyillä koreografian tahtiin tai vertailla itseään muiden treenaajien kanssa. Raskausmössöissa itseään oli vaikea raahata himoliikkujien sekaan bodypumppiin. Kuitenkin jo parin joogatunnin jälkeen olin täysin koukussa, ja joogasta tuli minulle päivittäinen rutiini. En todellakaan ole mikään asiantuntija joogassa, enkä koskaan tule olemaankaan. Minulla on teini-iästä asti ollut skolioosi, eli selkärangassani on lievä mutka, mutta toistaiseksi se ei ole ainakaan joogaa hidastanut – päinvastoin, heikomman puolen vahvistaminen tuntuu antavan paremman ryhdin. Syyni joogan mainostamiseen on yksinkertaisesti se, että minulle ainakin se tuo hyvän olon!
Kaikille jooga ei ehkä sovi juuri sen takia, ettei siinä voi tulla ”hyväksi” eikä joogassa voi kilpailla. Ehkä itseään vastaan, mutta toisaalta omaa kehoaan ei saa pakottaa mihinkään, mikä ei tunnu luonnolliselta ja hyvältä. Joogan filosofiaanhan kuuluu, että jooga ei ole vain kehon, vaan myös mielen harjoitus. Sen sijaan, että tunnilla ajattelisi ”Vitsi kun venyttää takareisiä aijaijai en pysty”, voi pyrkiä olemaan ajattelematta yhtään mitään. Ehkä takareidet tuntuvat tiukoilta tänään, mutta tuntukoot. Kotona on tiskit tekemättä, mutta olkoot. Joogassa ollaan aidosti läsnä hetkessä ja unohdetaan kaikki murheet. Loppurentoutuksen aikana kiitän kehoani tästä päivästä ja oikeasti olen monesti jopa liikuttunut kyyneliin kun olen miettinyt, kuinka paljosta olen kiitollinen elämässäni.
Tässä pähkinänkuoressa minun syyni pitää joogasta. Tottakai osasyynä on myös se, että jooga muokkaa kehosta kivan pinkeän ja liikkuvaisen. Se on mukava lisäboonus hyvinvoinnin lisäksi. Nykyisin en pääse joogasalille kuin harvoin, minkä takia kiitän nykyteknologiaa youtubesta ja erinäisistä palveluista, joiden avulla voin joogata myös kotona. Ihanteellisinta olisi varmaan joogata joka aamu, mutta jokainen lisäminuutti unta on minulla prioriteeteissa korkeammalla kuin jooga, ja siksi joogaankin iltaisin. Lapsen kanssa joogaaminen ei ehkä ole kaikista harmonisinta, mutta se voi olla hauskaa, ja opettaa lasta liikkumaan ja tuntemaan kehoaan. Sen lomassa saa sitäpaitsi usein varastettua pari pusua tai halausta. Näin minä ainakin ajattelen. Meillä poika innostuu heti, kun mainitsen joogan ja lähtee olkkariin rullaamaan mattoa auki. Välillä oikein harmittaa, kun pienen poitsun koira taittuu niiin paljon syvemmäksi kuin omani. Ja koirista puheenollen, ilmeisesti koiran kanssa joogaaminen on joku ihan oma lajinsakin, mutta oma koiramme on tähän mennessä luullut lähinnä, että jooga tarkoittaa mahdollisuutta päästä pesemään meidän herkulliset naamat. Kannustan silti kaikkia kokeilemaan 🙂
