Osaatko antaa palautetta?

Tämä päivä ei ole ollut niitä parhaimpia. Olen miettinyt sitä, miksi meillä ihmisillä on tarve olla toisillemme ilkeitä. Miksi kohtelemme toisiamme huonosti ja sanomme tökeröitä asioita, mikä ajaa meidät kiistelemään mielipideasioista ja heittämään henkilökohtaisuuksiin meneviä loukkaksia toisillemme? 

Jotkut sanovat kaiken palautteen olevan hyvä asia, mutta itse en ole samaa mieltä. Kehittävä palaute ja ilkeä palaute on aivan eri asia. Tänään töihin juuri saavuttuani sain kokea palan ilkeää palautetta kollegaltani, sellaista jonka tarkoituksena ei ole saada minua tekemään työni paremmin, vaan ainoastaan saamaan minut voimaan huonosti, ja ehkä ”nostamaan” palautteen antajan omaa mieltä. Jos se nyt nousee toisen mollaamisesta. 

Kaikki me joudumme joskus kohtaamaan henkilöitä, jotka eivät osaa antaa palautetta. Saman asian voi sanoa niin monella tapaa. Sen voi sanoa niin, että saavuttaa haluamansa loukkaamatta henkilön tunteita, tai niin, että palautteen vastaanottaja itseasiassa tuntee kiitollisuutta saamastaan vinkistä. Itse pidän nyrkkisääntönä sitä, että kaiken palautteen pitäisi AINA alkaa jollain positiivisella. Esimerkiksi ”Vau minkä mahtavan artikkelin olit kirjoittanut viime viikolla! Ensi kerralla voisit ehkä ottaa esille myös tämän asian…” tai ”Olet kyllä tosi taitava tässä kuvankäsittelyssä. Tällä hetkellä tarvitsisimme kuitenkin enemmän työpanosta tällä ja tällä suunnalla, joten olisiko mahdollista, että kuvankäsittelyn sijasta tekisit niin ja näin jatkossa?” 

Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano ollenkaan. 

Nyt jätän tämän ikävän tapaturman taakseni ja keskityn siihen, mihin voin vaikuttaa, eli itseeni. Emme voi vaikuttaa siihen, miten muut meitä kohtelevat, mutta ainakin voimme kohdella toisia niin, kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan.