Roskaväki

7-days-of-garbage-environmental-photography-gregg-segal-12.jpg

Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa törmäsin Facebookissa videoon nuoresta amerikkalaisnaisesta, joka oli elänyt roskatonta elämää kahden vuoden ajan. Tutkittuani Laurenin Trash is for Tossers -sivustoa inspiroiduin itsekin ajattelemaan sitä, kuinka paljon roskaa meidän perhe tuottaa viikossa. Ylläoleva kuva on valokuvaaja Greg Segalin teoksesta ”7 Days of Garbage”, joka näyttää erilaisten amerikkalaisperheiden roskamäärän viikon ajalta. Valehtelisin, jos väittäisin, että meillä roskaa tulee varmasti paljon vähemmän. Ei, kyllä meillä viedään roskakassi ulos vähintäänkin joka toinen-kolmas päivä. Mutta mitä kassi sisältää? Muovia, vaippoja, ruoantähteitä, maitopurkkeja… Monestikin roskapussiin lentää jätteitä, jotka voisi ihan hyvin kierrättää. Koska ”ei jaksa”, ”ei kierrätyspistettä”, ”liikaa vaivaa”, ”ei kiinnosta” jne jne.

Nyt kun mindfullness on niin muodissa, haastankin sekä itseni että kaikki teidät reflektoimaan omaa roskamääräänne. Paitsi lajittelemalla roskat oikein, roskan määrää voi vähentää myös (hold your horses) –  ostamalla vähemmän roskaa! Tadaa! Kannattaa siis miettiä jo kaupassa miten mikäkin tuote on pakattu, ja onko pakkaus kierrätettävissä. Täällä Ruotsissa kun vihanneksia ja kasviksia ei tarvitse punnita itse, vaan ne punnitaan kassatyöntekijän toimesta on aika helppo skipata vihannespussit kokonaan. Ainakin isoimmat vihannekset ja hedelmät kulkevat siis kotiin ihan ilman pussia. Heheh, voin kuvitella kassatyöntekijän ilmeen, kun tämän roskattomuuden myötä ilmaannun kassalle mukanani kilo irtoperunoita… Noh, mutta ei kaikessa tarvitse olla ehdoton. Uskon, että pienillä teoilla kukin voi vähentää omaa roskan määräänsä huomattavasti. Tomaattimurskan voi metallipurkin sijasta ostaa esimerkiksi kartonkiin pakattuna (helppo lajitella) tai pakatun leivän sijasta voi sijoittaa rahansa paikallisen pienyrittäjäleipurin lisäaineettomiin ja tuoreisiin, paperipussiin pakattuihin leipiin. Tapoja on vaikka kuinka monia, ja oma tutkiskelunikin jatkuu vielä.

Kuten valokuvaaja Greg Sagel niin hyvin kuvillaan havainnollistaa, on viikossa kertyvä roskamäärä valtava. Mutta mihin kaikki ne roskat menevät? Juu, toivottavasti kaatopaikalle tai lajittelukeskukseen käsiteltäväksi, mutta pahimmassa tapauksessa luontoon, vesistöihin, meriin, biosysteemeihin ja lopulta meidän ihmisten vatsoihin näiden pahamaineisten mikromuovipartikkeleiden tai muiden myrkkyjen muodossa.

7-days-of-garbage-environmental-photography-gregg-segal-8.jpg

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus

Vanhojen tavaroiden viehätys

P10001912.jpg

En yleensä ota asukuvia, mutta tänään olen erityisen ylpeä siitä, mitä minulla on päällä töissä. Äidin vanha kauluspaita suoraan kultaiselta 80-luvulta! Löysin tuon vähän jo ajanmyötä kellastuneenkin paidan vanhempieni vaatehuoneesta pari vuotta sitten, ja siitä lähtien se on seurannut minua mukanani asunnosta toiseen, opiskelijaelämästä äitiyteen ja konttorirottaelämään. Joskus olen pitänyt paitaa rumana, mutta en ole raaskinut luopua siitä tunnesyistä. Aamulla paita kuitenkin osui käsiini vaatekomerossa ja huomasin sen taas sopivan päivän fiiliksiini. Tässä paidassa on asennetta.

Joitakin vuosia sitten en voinut kuvitellakaan käyttäväni jonkun vanhoja vaatteita, tai tuhlaavani viikonloppuja kirpputoreilla kiertelyyn. Nyt viikonloppukirppikset ovat yksi mieliharrastuksistani ja surffailen harva se päivä tutkaillen eri nettikirppisten ja huutokauppojen tarjontaa. Kirpputoreilla minulle tärkeintä ei ole se tavaroiden ostaminen, vaan ihan vain niiden hypistely ja katseleminen. On olemassa niin paljon hyvintehtyä ja kaunista tavaraa, joilla kaikilla on oma historiansa ja tarinansa. Vanhoja vaatteita ja esineitä hypistellessä on ihana miettiä, kuka niitä on ennen käyttänyt ja miten. Olen todellinen haaveilija, ja näen historiassa ja tarinoissa kirppisesineiden arvon. Ajatelkaa, jos esineet voisivat puhua. Mitä tarinoita ne meille kertoisivat!

Minusta on jotenkin lohdullista, että hienostivalmistetut ja elämää nähneet tavarat ja vaatteet löytävät kirpputoreilla ja huutokaupoissa uudet kodit. Ne eivät mene hukkaan, kaatopaikalle poltettavaksi, vaan saavat uuden omistajan, joka nauttii niistä. Äidin paita päällä tunnen oloni paljon lämpimämmäksi. Mietin, miltä äitini näytti paita päällä kasikytluvulla, mitä hän ajatteli tulevaisuudestaan ja elämästään, mistä hän haaveili? Tätä tunnetta ei vaatekaupasta arki-iltana pikaisesti ostettu kertakäyttöriepu voi antaa.

Muoti Mieli Vastuullisuus Ostokset