Nyt kun kaikki tuntuvat matkustavan talven kylmyyttä pakoon  jonnekin lämpimään, ja itse ei löydä pakotietä sitten mitenkään tästä arjesta, on mukava muistella mennyttä kesää ja ehkä vähän jo suunnitella tulevaa kesää. Meidän perhe on aina ollut matkusteleva: Jokavuotisista pakettimatkoista Kreikkaan perheen kanssa siirryttiin parisuhteen myötä seikkailuihin ensin interrailin kautta ja sitten reppureissaamalla ympäri Aasiaa ja Afrikkaa. Mieheni on puoliksi chileläinen, joten hän on saanut matkustella myös ympäri Etelä-Amerikkaa ja tutustua mitä ihmeellisimpiin kulttuureihin. Meille sanottiin odotusaikana, että kunhan vaan lapsi syntyisi, niin alkaisimmepa mekin varata viikon all inclusive paketteja – jos nyt uskataisimme minnekään edes lähteä!

Onhan lapsen kanssa matkustaminen e-r-i-l-a-i-s-t-a. Jo matkaa suunniteltaessa karsiutuvat listasta ne kohteet, joissa on vaarallista, outoja sairauksia, huono terveydenhoito tai joihin yksinkertaisesti on liian vaikeaa päästä. Itse olemme nähneet asian niin, että nyt lapsen ollessa vielä pieni, yritämme tutkia lähempänä Ruotsia olevia kohteita, ja sitten myöhemmin ehdimme taas kaukomaille. On meille joku ehdottanut ihan kahdenkeskeistä matkaakin (häämatka tekemättä!), mutta en osaa vielä kuvitella jättäväni poikaa niin pitkäksi aikaa hoitoon. Lapsi reissaa siis mukana.

Viime kesänä poikamme ollessa reilu 1-vuotias mietimme kesälomakohdetta. Kohteeksi valikoitui Kroatia, jossa kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt, mutta josta molemmat olivat kuulleet paljon hyvää siellä kiertäneiltä. Ihan vain todistaaksemme kaikille epäilijöille päätimme siis reppureissata lapsen kanssa Kroatiassa. Tosin reppureissusta tuli light-versio, entisen ehkä 5 paikan sijasta viikossa kierrettiin kolme: Brac, Split ja Trogir. Kaikki sitäpaitsi n. 1,5 tunnin säteellä toisistaan, joten matkoihin kiukuttelevan yksivuotiaan kanssa ei tarvinnut tuhlata aikaa.

Viikko Kroatiassa kului todella nopeasti. Yhden viikon aikana ehdimme uiskennella Bracin kuuluisalla valkealla hiekkarannalla, josta yksivuotias oli niin haltioissaan, että monena päivänä halusi jopa nukkua rattaissa rannalla, jotta pääsisi nopeasti taas herättyään vesileikkeihin. Ehdimme myös käydä viinikierroksella, syödä vastapyydettyä kalaa, kiertää Splitin ostoskatuja ja istua kahvilla viileitä vesipisaroita suihkuttavan varjon alla sekä tutustua Trogirin vanhaan kaupunkiin ja läheiseen rantaan, johon kuulemman balkanilaiset itse tulevat lomailemaan. Yksivuotias kulki koko ajan mukana, tosin ajoitimme kaikki aktiviteetit hänen päiväuniensa ympärille, jotta pieni jaksaisi. Reissumme aikana Kroatiata koetteli helleaalto, ja lämpötila huiteli +35 asteessa joka päivä. Tuolloin huomasin, että lapsen ruokahalu katosi lähes olemattomiin, minkä takia päädyinkin syöttämään hänelle ihan mitä hän vain itse halusi. Yleensä jäätelö ja mehu sekä satunnainen pasta-annos olivat ainoat, mitkä lämmössä kelpasivat. Pienen lapsen kanssa matkustaessa täytyykin nesteytys pitä mielessä koko ajan, koska pieni kroppa kuivuu paljon nopeammin eikä kestä yhtä paljon aurinkoa kuin me aikuiset.

Kroatia osoittautui kaikenkaikkiaan mukavan helpoksi matkakohteeksi lapsen kanssa. Jokapaikassa tykättiin lapsista ja ravintolassakaan riehuvaa yksivuotiasta ei katsottu pahalla. Tarjoilijat tulivat joka kerta leikittämään poikaa ja takseihinkin sai lapsen istuimen. Kuljimme viikon aikana saarten välisellä lautalla, paikallisbusseilla sekä takseilla, ja kaikki sujui ihan kuten koto-Suomessa. Koko viikon omituisin kulttuurikokemus olikin ehkä, kun bussissa huomasin sylissäni istuvan lapseni mussuttavan jotain punaista. Säikähdin tietysti, että poika on poiminut bussin lattialta suuhunsa ties mitä, mutta hetken paniikissa etsittyäni takapenkillä istunut nainen koputti olkapäätään ja viittoi vesimeloniaan. Hän oli päättänyt antaa pojalle palan vesimelonia, koska poika oli tuijottanut sitä. Tilanne oli lopulta aika huvittava, mutta en usko että kotona kellään tulisi mieleenkään työntää ruokaa pikkulapsen suuhun kysymättä vanhemmilta.

Jos voisin tehdä jotain toisin, tarkistaisin majoitusten sijainnin vielä tarkemmin Googlen satelliiteilla. Me varasimme majoituksemme Air BnB:n kautta, ja kaikki olivatkin todella viihtyisiä ja moderneja asuntoja. Trogirissa olimme vain missanneet sen pikkujutun, että asuntomme sijaitsi kukkulan laella, 15 minuutin ylä/alamäkikävelyn päässä lähimmästä kaupasta, ravintolasta ja siitä rannasta, jonne aamuisin kaipasi mittarin näyttäessä +35! Ylämäessä hikoillessamme tulimme siihen tulokseen, että tällä lomalla saisivat kaikki syödä niin paljon jätskiä kuin halusivat.

Suosittelen ehdottomasti Kroatiaa perhereissuksi. Paljon meiltä jäi näkemättä, esimerkiksi kansallispuistoissa emme voineet kuvitella vaeltavamme lapsen kanssa, mutta paljon ehdittiin kuitenkin nähdäkin. Ja jos vaikka sattuu pitämään rauhallisemmasta tahdista, niin Bracissa olisin helposti voinut viihtyä koko viikonkin. Hyvää ruokaa, seuraa, ranta, aurinkoa, turkoosi vesi ja lyhyet matkat. Täydellinen perheloma!

Ensi kesäksi suunnittelemme vähän erilaista lomaa, nimittäin Islannin kiertoajelua autolla. Mieli tekisi pakata teltta mukaan matkalle, mutta ehkä olen liian optimistinen? Islannin vinkkejä perhelomalle siis kaivataan 🙂