Kaksivuotissynttäreiden suunnittelua

 

Meidän kultapoju täyttää 2-v pääsiäislomalla, eli noin kuukauden päästä. Viime vuonna olin tähän mennessä tilannut jo 1-v synttäreitä varten teeman mukaiset astiat, koristeet, ilmapallot ja suunnitellut menyn uusiksi jo varmaan viisi kertaa. Mieheni chileläisellä suvulla on nimittäin tapana vetää sukujuhlat ihan överiksi, tarjolla on oltava vähintään salaattia, pääruoka (mielellään jotain grillattua) ja sitten se jälkiruoka. Pelkät perinteiset suolaiset piiraat ja kakkukahvit eivät heidän kulttuuriinsa istu.

Lopputuloksena meidän kaksiossa vietettiin kahden päivän mittaisia yksivuotishellureisynttäreitä, ja molempina päivinä tupa oli täynnä kavereita ja miehen puolen sukulaisia. Ja siis ihan oikeasti tupa oli täynnä. Ihmiset istuivat seiniä pitkin, lapset söivät suklaakakkua villamatolla, koira oli älämölöä piilossa sängyn alla ja poika katseli suu auki ovesta sisään lamppaavia ihmisiä. Kivaa oli, mutta en ole varma oliko se kaikki vaivan väärtti.

Tämän vuoden synttäreiden suunnittelu on suunnilleen tässä vaiheessa: Lentoliput Ouluun mummin ja ukin luo on ostettu. Synttärisankari äiteineen pakenee Suomeen ja ulkoistaa synttärikestit mummille.

IMG_0555.JPG

Miehelläni on ISO suku. Hänellä on kolme veljeä, joilla kaikilla on pari-kolme lasta, Pojallamme serkkuja on siis tällä hetkellä jo 8, ja lisää tulee. Koska kaksivuotias ei itse ymmärrä synttäreistä vielä yhtään mitään, olenkin päättäny olla järjestämättä synttäreitä tänä vuonna. Mummi tietenkin tekee niin kuin haluaa, eli kutsuu varmasti minun pienen sukuni kakkukahveille mummillaan pääsiäislomalla. Ilman mitään teemaa, erikoislautasia ja ilmapalloja. Ilman turhaa stressiä ja älytöntä siivousurakkaa juhlinnan jälkeen. Minusta tämä ratkaisu sopii kuin nenä päähän tässä vaiheessa, kun poika ei itse vielä osaa vaatia synttäreitä. Jonkun mielestä olen varmaan nyt kauhea ja laiska äiti, mutta meille tämä tuntuu oikealta ratkaisulta (heheh ja jos tietäisitte, että ulkoistin myö omat hääni äidilleni!). Miehen sukua ja kavereitamme näemme ihan muutenkin, ilman mitään erityistä syytä, ja kerrankin meillä on mahdollisuus viettää aikaa minun Suomen sukuni kanssa ihan rauhassa. ilman älämölöä. Laatuaikaa sanoisinko!

Näen todellakin itseni ulkoistamassa lastenjuhlat jonnekin leikkipuistoon, huvipuistoon tms. tulevaisuudessa, kun lapset kasvavat ja kavereita tulee lisää. Nautin juhlien tunnelmasta, lasten naurusta ja yhdessäolosta. Mutta en valitettavasti juhlien valmistelusta… Millaisia te olette – onko teistä kiva valmistella juhlia? Näpertää ja leipoa? Vai voitteko kuvitella ulkoistavanne synttärit tai jopa olla viettämättä niitä ollenkaan?

 

 

 

 

 

Perhe Lapset Lasten tyyli Vanhemmuus

10 oivallusta päiväkodista

Rakastan listoja. Kirjoittelen niitä joka paikkaan ja koko ajan, joten miksen tännekin. 

Esikoisemme on ollut päiväkodissa nyt puolisen vuotta. Tässä lista asioista, jotka olen oppinut tämän puolivuotisen aikana.

1. Lapset ovat sairaita koko ajan. Juuri kun edellisestä flunssasta on selvitty, ilmoittaa päiväkodin henkilökunta, että liikkeellä on oksennustautia, silmätulehdusta, vesirokkoa, täitä tai muuta mukavaa. Joka kerta kun viet lapsen päiväkotiin terveenä, saapuu häntä vastaan tervehtimään rykivä, räkä poskella viilettävä pikkukaveri. Seuraavana päivänä se kaveri on oma lapsesi.

2. Edelliseen viitaten on aamuja, jolloin punnitsen, josko lapsi on liian sairas/ tarpeeksi terve menemään päiväkotiin. Päiväkodin ohjeissa sanotaan, että nuha ei haittaa, kunhan ei ole kuumetta ja yleiskunto on hyvä. Lapsen ollessa enemmän tai vähemmän nuhainen koko ajan, on tämä yleiskuntoasia kuin veteenpiirretty viiva.

3. Miten opetat lapsesi potalle, kun kakat tehdään vain tarhassa? 

4. Viikonloppuisin saan tapella pojan kanssa pahimmassa tapauksessa tunteja päiväunille menon kanssa, mutta päiväkodissa (kuulemani mukaan) lapset marssivat jonossa huoneeseen, jossa he asettautuvat kiltisti patjoille nukkumaan. Ilman muita mutinoita! Myös minun poikani. What??!

5. Aamulla päiväkotiin lähteminen on yhtä tuskaa, iltapäivällä kotiinlähteminen on tuskaisempaa. Kun koko päivän haaveilet siitä hetkestä, kun menet hakemaan lapsesi päiväkodista ja tämä sitten sinut nähdessään juokseekin karkuun ja huutaa ”nej nej nej!!!” Meillä nämä siirtymiset ovat erityisen vaikeita, ja päiväkodista pääsenkin yleensä pois noin puolentunnin painiottelun jälkeen.

6. Päiväkodissa lapsi vaikuttaa käyttäytyvän vuosia ikäistään kypsemmästi. Päiväkodin tädeiltä saa kuulla, että lapsi rakastaa askartelua ja maalaamista, istuu itsekseen lukemassa kirjoja ja ratkoo palapelejä. Usein olen ihmetellyt, sekoittavatko työntekijät lapseni johonkin toiseen – Kotiin ostetut askarteluvälineet nimittäin revitään silpuksi lattialle, värikynillä hakataan lattiaan lommoja ja palapelin palat työnnetään hellan alle, wc-pyttyyn tms. Todella kypsää.

7. Miksi lasta nukuttaa päiväkotiaamuina aina paljon pidempään kuin viikonloppuisin? Arkiaamuina saan herättää lapsen puoli kahdeksalta, jotta ehtisin töihin. Viikonloppuisin poika huutelee sängystä puoli kuudelta ja vaatii päästä katsomaan Mashaa ja karhua.

8. Päiväkodissa asuu selvästi sukkamörkö tai jokin muu hirviö, joka syö kaikki lasten sukat, lapaset, kalsarit ja muut irralleen jääneet vaatekappaleet. Mörkö myös huvittelee vaihtelemalla lasten vaatteita. Ihmetys on suuri, kun vien lapsen hoitoon yhdet vaatteet päällä ja kotiintullessa paita onkin vaihtunut ennennäkemättömäksi paidaksi, jota en ainakaan muista koskaan pojalle hankkineeni.

9. On olemassa äitejä ja isiä, jotka valittavat kaikesta. Miksi päiväkodissa ei ole punaista mainota vihreän sijasta? Miksi ette ole ulkona niin ja niin kauan? Miksi ette vietä Lucianpäivää? Miksi meidän lapsen sukka on hukassa…

10. Lastentarhanopettajilla täytyy olla rautaiset hermot ja suuri sydän, jotta he jaksavat päivä toisensa jälkeen hoitaa ja kasvattaa lapsiamme. Itse sanon lapseni hoitajille usein, että mielestäni he tekevät upeaa työtä. Päivähoidon resurssit nyt ovat mitä ovat, mutta ainakin henkilökunta tekee parhaansa ja meidän perheessä poika ainakin näyttää viihtyvän erityisen hyvin päiväkodissa. Kiitos siis ammattilaisille!

_Z4A3956.jpg

 

Perhe Lapset Lasten tyyli Vanhemmuus