Vastuullisempi kuluttaja – Mistä aloitan?

 

735210_10151290368711899_334591743_n.jpg

Suurin osa ihmisistä on jo tänä päivänä varmaan tietoisia siitä, millaisia ongelmia esimerkiksi tekstiiliteollisuuteen liittyy. Silti, tietoa on monesti vaikea muuttaa teoiksi, ja myös suomalaiset kuluttavat ja ostavat erityisesti vaatteita enemmän kuin luultavasti koskaan ennen. Aikeiden muuttaminen varsinaisiksi teoiksi on vaikeaa – Eikä tämä tietenkään päde pelkästään siihen vastuullisempaan kuluttamiseen. Kun joku asia tuntuu vaikealta, oudolta tai jopa epämielyttävältä, on ainakin minun itseni helppo työntää pääni puskaan ja yrittään unohtaa koko juttu. Kun maailma ahdistaa, blokkaan sen Facebookissa kuvia hukkuneista lapsista jakavan uutistoimiston. Tiedän, että syömäni suklaa tuotetaan luultavasti lapsityövoimalla ja että pojalle valmistamani jauhelihakastike on tuotettu suurella lihatilalla, jossa lehmiä varmaankin kohdellaan ihan eläinsuojelulain mukaisesti, mutta jotenkin se silti ottaa niin omalletunnolleni… Mutta, jos en vain ajattele asiaa, niin säästyn huonolta ololta!

Sama huono olo liittyy muihinkin elämän epäämielyttäviin osa-alueisiin, kuten esimerkiksi liikuntaan. Minulla ei ole ollut liikuntaharrastusta, jossa olisin viihtynyt koko ikäni, vaan kyllästyn helposti. Ja kuinka moni lupaakaan joka uusivuosi aloittaa sen treenaamisen… Mutta se on vaikeaa, ärsyttävää ja hankalaa. Muutos vaatii panostusta!

Mielestäni vastuullisen  kuluttamisen ei tarvitse olla vaikeaa. Siinä missä liikuntaekspertit neuvovat olemaan aloittamatta treenaamista liian rajusti, ettei into sitten lopahda heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullesssa, pätee sama ajatusmalli myös vastuullisuuteen. Kannattaa siis aloittaa pienillä muutoksilla. Jokainen pieni onnistuminen nimittäin antaa sen kaipaamansa hyvän olon ja kannustaa jatkamaan hyvällä tiellä.  Jos päätät pyöräillä töihin kerran viikossa, ja parin kuukauden jälkeen huomaatkin, ettet enää puuskuta rappusissa, inspiroi se sinua ehkä poimimaan pyörän vielä jatkossakin. Tai ehkä vaihtamaan lajia johonkin vielä rankempaan treeniin!

Mutta siis, se kuluttaminen. Vastuullinen kuluttaminen on haasteellista, sillä joka paikassa vaanii jatkuvia houkutuksia, täällä blogeissakin. Varsinkin kiire ja väsymys johtavat usein nopeisiin ostopäätöksiin, jotka kaduttavat sitten jälkeenpäin. Sitä on vähän niinkuin alkoholisti viinakaupassa. Mieli tekisi, mutta samalla tiedät, ettet saisi. Ja jos sorrut, seuraa siitä huono omatunto ja ehkä jopa pitkäksi revähtänyt ryyppyputki.

Annankin nyt kolme vinkkiä siihen, miten ise tsemppaan itseäni vastuullisemmaksi kuluttajaksi. 

1.     Vastuullinen kuluttaminen tuo hyvää mieltä – ei huonoa! Ole ylpeä pienistä onnistumisista kuluttaa vastuullisesti. ”Tänään ostin luomumargariinia, jes!”. Älä mieti liikaa epäonnistumisia, niitä ei lasketa.

2.     Valitse pari-kolme asiaa, jotka tuntuvat tärkeiltä sinulle. Et voi onnistua kuluttamaan täysin vastuullisesti, koska silloin et kuluttaisi ollenkaan. Ja kuten äitini tapaa sanoa: ”Käy vähän niinkuin puolalaiselle konille – just ku oppi olemaan syömättä niin kuoli pois”. Kiinostaako sinua lapsityövoima, Reilu kauppa, luomu, eläinten hyvinvointi, kotimainen vaateteollisuus, ilmastoystävällinen ruoka, kierrätys jne jne? Mieti, mitkä asiat ovat niitä, joille palat, jotka ahdistavat sinua eniten, tai jotka muuten vain haluaisit muuttaa. Nämä asiat ovat niitä, joista ET KOSKAAN halua tinkiä.

Kun olet valinnut ne asiat, joista et halua tinkiä, on sinun myös helpompi käydä ostoksilla. Jos olet valinnut Reilun kaupan ”sun jutuksi”, niin suklaahyllyllä on helppo valita Reilun kaupan suklaa, jos olet valinnut kotimaisen tekstiiliteollisuuden, tiedät mistä etsiä seuraavat kalsarit jne.

3.     Valitse YKSI asia, jonka voit muuttaa heti. Ja muuta se. Minä olen valinnut tällaiseksi asiaksi esimerkiksi sen, että ostan AINA luomukananmunia ja luomumaitoa sekä Reilun kaupan banaaneita ja kahvia. Näistä en jousta, ja jos kaupassa ei sattuisi olemaan kyseisiä vaihtoehtoja, niin tuotteet jäävät yksinkertaisesti ostamatta. Kun tällaisen päätöksen on tehnyt, tuntuu vastuullisuustaakka helpommalta. Olen tehnyt aktiivisen valinnan elää hieman vastuullisemmin, ja toteutan sitä joka kauppareissulla.  Tällainen asia voi olla esimerkiksi myös, että päätät aina ennen uusien kenkien ostamista viedä ne suutarille korjattavaksi, että päätät vaihtaa yhden liha-aterian kasviksiin kerran viikossa, kerran kuukaudessa tms.

Nämä kolme listan kohtaa ovat kaikki pieniä askelia kohti vastuullisempaa kuluttamissta. Ja jos aloittaa pienesti ja käy koko listan läpi, voi sen tämän jälkeen aloittaa taas alusta.  Kun olet (nyt taas se treenaaminen) luonut vastuullisuudesta sinulle tavan, voit lisätä asioita, joista et jousta (2) tai valita tuotteen, jonka okuluttustottumuksen voit vaihtaa heti (3). Ja heti kun alkaa tuntua pahalta, palaa numeroon (1). Jos teet edes yhden pienen teon, on se parempi kuin olla tekemättä mitään.

Jes, tsemppiä meille!

Hyvinvointi Mieli Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus

”Kai nää nyt sille suomea puhut?”

 

11145225_10152851744596899_3471781259632914843_o.jpg

Asuin Suomessa ensimmäiset kaksikymmentä vuotta elämästäni. Koko sen ajan haaveilin poispääsystä. Näin jälkeenpäin minusta on aika hassua, miten muistan jo ensimmäisillä englannintunneilla koulussa haaveilleeni sitten isona muuttavani Englantiin, naivani jonkun komean jalkapalloilijan ja eläväni kuin Victoria Beckham. Myöhemmin haaveiksi muuttuivat kielikurssit, vaihto-opiskeluvuosi, kesätyöt ja lopulta muutto ulkomaille. Kaipuu maailmalle oli kova, ja ehkä alitajuisesti elämä on vienyt minua koko ajan siihen suuntaan, mistä jo lapsena haaveilin. Tosin todellisuus ei ole tarua ihmeellisempää – En tiedä voiko Ruotsia edes laskea ulkomaaksi?

Koulussa lempiaineitani olivat tietenkin ruotsi, englanti, saksa ja ranska. Tosin kärsin tyypillisestä suorittajakilttityttösyndroomasta, ja koulu oli minulle oikeastaan aika helppoa ja kivaa. Motivaationi kielten opiskeluun kumpusi kuitenkin nimenomaan siitä, että haaveilin joskus tarvitsevani kyseisiä kieliä työssäni ulkomailla (Tässä vaiheessa unelmaura taisi olla lentoemäntä tai ulkomaankirjeenvaihtaja). Ja niin kai se onkin, jotta opiskelun näkisi mielekkäänä, täytyy sillä olla jokin tarkoitus. 

Nykyisin olen erityisen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he kannustivat minua opiskeluissa, maksoivat minulle kaksi kielikurssia Englantiin ja Ranskaan 15-vuotiaana ja päästivät minut maailmalle vaihto-oppilaaksi. Ilman näitä kokemuksia olisi elämäni nykyisin varmasti hyvin erilaista.

Siinä missä kansainvälistyminen on ollut minulle tärkeää, tuntuu nyt oman poikani suomalaistaminen erityisen tärkeältä. Hänestä ei tule automaattisesti suomalaista, koska asumme Tukholmassa ja puhumme kotikielenä ruotsia. Luulenpa, että tulevaisuudessa poikani kaveripiirissä puhutaan myös ruotsia, vaikkakin kaverit ehkä alkujaan ovatkin ympäri maailmaa. Minun koko perheeni asuu Oulussa, ja vaikka veisinkin pojan heitä katsomaan niin usein kuin mahdollista, eivät parin viikon vierailut joka vuosi yksinään riitä suomalaistamaan poikaa. Mieheni perhe taas asuu Tukholmassa ja puhuu pääasiassa ruotsia, satunnaisen espanjan lisäksi, joten vastuu suomen kielen ja kulttuurin oppimisesta jää yksin minulle. Jos ei vastuu ennen ole ahdistanut, niin ainakin siinä vaiheessa, kun sukulaiset Suomesta jaksavat kerta toisensa jälkeen jaksavat muistuttaa että ”Kait nää nyt varmasti puhut pojalle suomea?” 

Miksi sitten pojan suomalaistaminen on minulle niin tärkeää? Voisinhan tehdä niinkuin suurin osa Ruotsin 600 000 ruotsinsuomalaisesta on tehnyt ja kasvattaa hänet ruotsalaiseksi. Suomi on pieni maa ja pieni kieli, joten eikö olisi tärkeämpää opiskella vaikka kiinaa? Ei ei ei… Miten poika sitten kommunikoisi mummin ja ukin kanssa? Oppisi Suomen historiasta? Arvostaisi suomalaisia klassikkoelokuvia ja Muumeja? Tuntisi äitinsä ja kuulisi puheen hienot nyanssit, ymmärtäisi vitsit ja sarkasmin? Ja kaikkein pelottavinta – Entä jos minua ei enää olisikaan, ja pojan kaikki suhteet Suomeen ja niihin Pohjois-Pohjanmaalaisiin, vuosisatoja säilyneisiin juuriin katkeaisi? 

Olen ylpeä siitä, että pojallani on kaksoiskansalaisuus. Pidän myös tärkeänä sitä, että vaikka hänestä nyt tulisikin pääosin ruotsalainen (voin hyväksyä jopa Ruotsin maajoukkueessa pelaamisen..ehkä!), voi poika kuitenkin tarvittaessa poimia esiin palaisia itsestään ja niistä kulttuureista, joita hänellä on rinkassa jo syntyessään. On rikkaus olla puoliksi suomalainen, neljäsosa ruotsalainen ja neljäsosa chileläinen intiaani! 

Kuvat kotoa, Oulusta.

10398711_129372461898_1908015_n.jpg

10398711_129372436898_5109753_n.jpg

35939_414279241898_8373859_n.jpg

4169_90648011898_2707089_n.jpg

20979_230245466898_711374_n.jpg

 

Puheenaiheet Lapset Vanhemmuus Uutiset ja yhteiskunta