Talviunilla

Jos joku ihmettelee, miksi blogi ei päivity, voin kertoa, että olen nukkunut viime päivät. En tiedä johtuuko tämä raskaudesta tai yleisestä talviväsymyksestä, mutta olen iltapäivisin töiden jälkeen ihan poikki. Koti on kuin räjähdyksen jäljiltä, ostan meille valmisruokaa, laitan pojalle piirretyt pyörimään, jotta itse saisin torkkua iltapäivisin sohvalla, tiuskin miehelleni. Ja silti menen nukkumaan jo 22 joka ilta ja nukun yhdeksän tunnin yöunet. 

Unikoomaa ei paranna se, että en ole raskauden alusta lähtien tuntenut minkäänlaista vetoa kahviin, joten minkäänlaisia piristeitä ei tule nautittua. Pientä piristystä on tuonut viimepäivinä näyttäytynyt aurinko, joka saa ajatukset jo pikkuhiljaa kevääseen, mutta muuten aivot ovat kuin puuroa, eikä minkään asian suunnittelu kiinnosta. Kaikki on vaan niin lame. 

Muita raskauden tuomia muutoksia ovat:

– suklaa ei maistu

– uni maistuu

– ruokailu ei kiinnosta, mutta jos ei syö, tulee paha olo. Kauheasti tekisi mieli hedelmäsalaattia. Ja tietysti sushia, nyt kun sitä ei saa syödä.

– netin kissa/koira/lapsi/norsu-videot itkettävät kahta kauheammin. Eilen minua itketti, kun Donald Trump puhui niin rumasti meksikolaisista.

Esikosen aikaan alkuväsymystä en liioin huomannut, koska olin muutenkin kesälomalla, eikä minulla ollut vilkasta kaksivuotiasta seuranani. Miten te muut olette selvinneet väsymyksestä? Onko tähän olemassa jotain poppakonsteja ja milloin tämä loppuu?! Olen odottanut kauhulla pahoinvointia, joka vielä toistaiseksi ainakin loistaa poissaolollaan. Uskallan jopa toivoa, että jospa säästyisin pahoinvoinnilta kokonaan…