Uskalla unelmoida
Niin, mikäs se unelma mansikkamaasta on? Minun unelmani mansikkamaasta sisältää oikeastaan kaiken sen, mistä unelmoin. Tulevaisuuden tavoitekuvan, ”målbild”. Se on kuin kohtaus tulevaisuuden elokuvasta, jossa pääosaa näyttelen minä itse. Sitä kuvaa kohti pyristelen elämässä ja teen päätöksiä aina tavoitekuva mielessäni. Olin jokin aikaa sitten taas työpaikan koulutuksessa, jossa esiteltiin jälleen kerran (varmaan kallista) nerokasta konseptia, joka perustui siihen, että jokaiselle pienellekin työtehtävälle tulisi asettaa konkreettinen tavoite tai lopputulos, jota kohti pyritään. Suurin osa ihmisistä nimittäin kokee työnsä mielekkäämmäksi, jos he tietävät, minkä hyväksi ja mitä varten he työtään tekevät. Ylläri. Jokatapauksessa koen tämän erityisen käyttökelpoiseksi omassa elämässäni. Silloin kun meillä on ollut taloudellisia vaikeuksia, sairasteluita, kurjia työjuttuja tai muita ongelmia olen aina voinut palata tulevaisuuden tavoitteeseeni, ja muistuttaa itseäni siitä, että tämä on vain väliaikaista. Jos taas olen löytänyt itseni esimerkiksi työpaikasta, joka ei näytä vievän minua tavoitekuvaani kohti, olen saanut siitä rohkeutta siirtyä eteenpäin etsimään toista työpaikkaa. Tavoitekuvani ovat vieneet minua jo tähän mennessä mitä ihmeellisimpiin maailmankolkkiin, ja en asuisi täällä Ruotsissakaan, jos en olisi aktiivisesti tehnyt aika radikaalia päätöstä jättää elämäni Suomessa. Opiskelut jäivät kesken, poikaystävä vaihtui, asunto vaihtui kolmiosta opiskelijasoluun ja perhettä tuli ikävä. Mutta tavoitteena teinilauralla olikin sujuva ruotsinkielentaito, ruotsalainen mies ja mahtava garderoobi. Ehheh, vaatekaappia lukuunottamatta tavoitteet on siis tältä osin täytetty.
Mutta asiaan, tavoitekuvat ovat siitä ihania, että niitä voi olla myös monia; osa liittyy työhön, osa matkoihin, perheeseen, uusiin vaatteisiin jne, mutta sitten on myös se suuri kuva: ”Miltä haluat, että elämäsi näyttää 5 tai 10 vuoden päästä?” Se on se kuva, jota ajattelen lähes päivittäin.
Olen kotoisin maalta, 10 km Oulun ulkopuolelta, ihan kirjaimellisesti keskeltä peltoa. Olen asunut muutamassakin eri kaupungissa täällä Ruotsissa, Oulun, Helsingin ja Ranskan vaihto-opiskeluvuoden lisäksi ja todennut, että kaupungissa asuminen oli kivaa siihen asti, kunnes saa lapsen. Okei, jos olisimme jääneet Helsinkiin, olisin voinut kuvitella jatkavani asumista Töölössä, mutta Tukholma on eri juttu. Tukholma on ihana kaupunki, jossa on paljon tekemistä, kulttuuria, ravintoloita, shoppailua – ihan kaikkea! Mutta valitettavasti tämä kaupunki ei voi tarjota pojalleni sitä lapsuutta, minkä itse sain kokea. En voisi koskaan lähettää häntä yksin pyörällä kavereille, hän joutuisi kulkemaan kouluun ruiskunvaihtopisteen ohi… Pikkuhiljaa päätös lapsiystävällisemmän asuinalueen etsimisestä on kypsynyt siihen pisteeseen, että alamme käydä näytöissä ja ensi viikolla!
Tämä tuokin minut taas sopivasti tavoitekuvaani, jossa näen itseni asumassa vähintäänkin modernissa, skandinaviseen tyyliin sisutetussa rivitalossa rauhallisella alueella, jossa lapset pyöräilevät kouluun ja leikkivät vesileikkejä naapurin pihalla. Näen itseni viljelemässä tomaatteja, mansikoita, salaattia ja ties mitä takapihallamme. Näen koiramme hyppivän riemusta ja juoksevan vapaana ympäri pihaa lapset kannoillaan. Itse istuskelen kuistilla tietokoneen kanssa ja teen etätöitä, koska tavoitekuvan työpaikkani on niin joustava. Tai ehkä olen jopa menestynyt yrittäjä. Työhöni liittyy kuitenkin jollakin tavalla maailan pelastaminen, se on varmaa. Mieheni on yrittäjä, joten minun joustava työmahdollisuuteni antaa hänelle vastaavasti mahdollisuuden matkustella työasioissa ympäri Ruotsia ilman huonoa omaatuntoa ja tulla sitten kotiin lihavan rahapussin kanssa. Tavoitekuvassani on kesä ja siinä paistaa aurinko. Käymme yhdessä metsässä marjassa ja teemme hilloa oman pihan omenapuun omenista. Villeimissä haaveissani pihalla hyppelee myös pari kanaa, joiden luomumunia keittelemme aamupalaksi. Olen luonnon äärellä elävä omavarainen perheenäiti, maailmanparantaja ja itsenäinen liikenainen – siinäpä minulle tavoitetta:) Tavoitekuvassa meille on myös syntynyt toinen lapsi, mutta siitä asiasta enemmän toisessa postauksessa.
Aina saa haaveilla, ja kannattaakin!