Hiljaisuuden syy
Tässä meni kuukausi niin nopeasti kuin olla ja voi.
Kuun alussa 3.8. olin juoksemassa Oulussa Extreme Runin, 10 km. Kokemus oli todella upea ja koko porukka ilmottautuikin ensi vuoden Vantaan Extreme Runiin samantien ja itse ilmottauduin mutajuoksuun Raumalle 7.9. Koska juoksu meni niin hienosti, annoin itseni unohtaa ruokavalioni matkan ajaksi ja se jos mikä oli suuri erehdys. Matkan jälkeen olin todella maassa, kun huomasin vaa’an näyttävän + 2 kg. Eihän se edes ole paha, koska olin vain nestettä täynnä niin paljon, mutta en edes ajatellut sitä tuolloin.
Painonnousun vuoksi aloin laskemaan syömisteni kaloreita ja laskin niitä vähitellen n 300-400 kcal/ päivä. Paino tippui loppujen lopuksi parissa viikossa 51,5 kg (4 kg) enkä jaksanut tehdä mitään kunnolla. Onneksi tuossa vaiheessa tajusin, ettei tuollaisessa laihduttamisessa ole yhtään mitään järkeä ja päätin olla murehtimatta kalorimääristä, kunhan syön oikein. Yhteensä kolme viikkoa tuota syömättömyyttä oli ja siitä johtuen vatsani on tällä hetkellä aivan sekaisin. Jos syön vähänkin liikaa taikka huonosti vatsani turpoaa, sattuu ja on täynnä ilmaa. Viikon verran pidin lepoa treeneistäkin, koska ei tällä vatsalla jaksa treenatakkaan. Oikeanlaisen ruokavalion kohdalla on vielä paljon opittavaa.
Ajattelin nyt alkaa kiinteyttämään kroppaani/lisäämään lihasta ja unohtaa painonpudottaminen, koska olen saavuttanut tavoitepainoni.