Keittiöpuutarhan rajaaminen omaksi alueekseen

Toinen meidän tämän kesän isommista puutarhaprojekteista oli selkeyttää keittiöpuutarha omaksi alueekseen muusta pihasta (tästä edelliseen postaukseen, missä esittelin pihamme tämän kesän ensimmäisen rakennusprojektin, eli uuden puutarhavajani). Jos sinäkin olet ajatellut perustaa omalle pihalle keittiöpuutarhan, ehkä saat tästä kertomuksesta jotain vinkkiä omasi toteutukseen.

Lähtötilanne

Vanhastaan keittiöpuutarhamme koostui viidestä lavakauluksesta, jotka oli aseteltu nurmikolle pihan reunalle. Halusin alueeseen lisää ryhtiä ja kasvatuksilleni suojaa niin koiraltamme, rusakoilta kuin innokkailta pieniltä puutarhureiltammekin, jotka mielellään korjaisivat satoa jo ennen sen kyspymistä. Siitä se ajatus sitten lähti..

Kulkuväylät

Aloitimme työn sommittelemalla vanhojen lavakaulusten ympärille sopivan kokoisen alueen, josta tulisi entistä ehompi potagerimme. Lavojen reunoille kannattaa jättää tilaa, jotta kasvatuksia pääsee helposti hoitamaan. Me jätimme kulkuväyliä lavojen reunoille noin puolisen metriä. Lavojen keskelle jäävälle alueelle mahtuu hyvin myös kottikärryillä, jos tarvetta tulee. Ideaalitilanteessa joka puolella mahtuisi työntämään kottikärryjä, esimerkiksi mullan kuljettamista tai sadonkorjuusta syntyvän kompostijätteen keräämistä ajatellen, mutta silloin kyllä alueen koko vääjäämättä kasvaisi entistä suuremmaksi.

Ensi alkuun poistimme tältä rajatulta alueelta nurmikon. Lavakaulusten alta toki olimme sen tehneet jo ennen niiden ottamista käyttöön edellisenä kesänä. Mutta nyt halusimme keittiöpuutarhan kulkuväylille jotain muuta materiaalia kuin nurmikkoa, jotta ruohonleikkurilla ei tarvitsisi enää tulla keittiöpuutarhan aitojen sisäpuolelle. Nurmikon poiston jälkeen, päällystimme pohjan mansikkakankaalla ja peitimme sepelillä. Jälkeenpäin opin Pihailopuutarhurin webinaarissa, että kaikenlainen muovi on puutarhan pohjustuksessa vähän vanhanaikainen tapa toimia. Pahimmillaan muovikankaasta voi irrota mikromuovia, joka saattaa lopulta päätyä viljelyksiinkin. Lea myös opetti webinaarissaan, että jos rikkaruohot juurtuvat mansikkakankaaseen, niitä ei meinaa millään saada siitä irti. Jatkossa mietin kyllä kahdesti muovikankaiden asentamista. Tällä kertaa mentiin kuitenkin näin.

Uuden pohjamateriaalin myötä alue alkoi selkeästi jo erottua muusta nurmikkopihasta omaksi osakseen. Mutta pelkän alustan muutos ei minulle riittänyt.

Aita

Potagerin portilta katsoen keittiöpuutarha rajautuu lavojen takaa piha-aitaamme. Tänne, ”eläväksi taustaseinäksi” rikkomaan tumman ja kovan piha-aidan näkymää sekä hieman tuomaan varjoa polttavimmalta auringonpaisteelta, istutimme kolme pylväshaapaa. Haavat ovat pitkään olleet pihapuutoiveissani, koska niistä lähtee tuulessa niin miellyttävä havina. Nyt vihdoin löysin niille oivallisen istutuspaikan.

Keittiöpuutarhan tienpuoleiseen reunaan rakensimme säleikköaidan antamaan hieman taloyhtiön aitaa korkeampaa näkösuojaa. Ei niin korkeaa kuitenkaan, että sen takana kasvava tammi peittyisi näkyvistä pihan puolelta katsoen. Säleikön juurelle alueen sisäpuolelle istutimme villiviiniä, joka tulevaisuudessa antaa vielä lisää näkösuojaa ja tuo ihania ruskan sävyjä syksyiseen pihaamme. Säleikköaidan maalasimme piha-aidan kanssa samalla harmaan sävyllä.

Halusin muualle potagerin ympärille jonkin yksinkertaisen ja kevyen aidan. Mielessäni oli jossain puutarhaohelmissa ja instagrammissakin (ainakin tällä tilillä, tack för inspirationen Jessica!) vilahtanut kastanja-aita. Kun sellaista ei kotimaan markkinoilta löytynyt, päädyin tilaamaan mieleisen Ruotsista. Se toimitettiin tuttavani pihaan Haaparannalla, josta sen sitten kävin noutamassa. Ei mikään helpoin tapa ostaa aitaa, mutta jösses miten tyytyväinen olen siihen nyt kun pihassani seisoo. Vielä kun ensi kesänä aidan väri on toivottavasti harmaantunut, alkaa se näyttämään siltä kuin toiveissani sen kuvittelin näyttävän.

Somistus

Aidan etupuolelle teimme portin molemmin puolin kukkapenkit, joihin aion jatkossa istuttaa lisää erilaisia heiniä tms. kevyitä kasveja elävöittämään aitanäkymää. Vaikka kokonaan en toki halua suloista aitaa peittää näkyvistä!

Lopputulema

Olen tosi tyytyväinen keittiöpuutarhamme muodonmuutokseen. Ja kyllä myös naapurien ihastelevat kommentit ovat tuntuneet kovan työn jälkeen hyvältä. Seuraavina kesinä aion panostaa opettelemaan aitojen sisäpuolella tapahtuvia kasvun ihmeitä. Tänä vuonnakin on jo saatu sellaista satoa, mitä ei oltu aiemmin kokeiltu kasvattaa. Minusta tuntuu, että keittiöpuutarha on nykyään pihamme sydän, niin esteettisesti kuin antimiltaankin.

Onko sinulla keittiöpuutarha tai suunnitelma sellaisen perustamiseksi?