Kuvittele pieniä mustia ötököitä hedelmäpuun oksilla niin paljon, että iljettää! Minun ei tarvinnut kuvitella, koska huomasin sen olevan totta ainokaisessa kirsikkapuussani. Onneksi löysin keinon häätää kirsikkakirvat pois.

Tuholaisia iljettävyyteen asti

Huomasin kesäkuun alkupuolella meidän kirsikkapuussa olevan aika paljon jotain mustia pieniä ötököitä pitkin oksia. Hetken päästä niitä alkoi olla jo niin paljon, että minua alkoi huolettaa puun hyvinvointi. Ja pakko myöntää, alkoi minua myös iljettää se ötököiden määrä puussa. Väkisinkin tuli mieleen, että ei sellainen määrä tuholaisia voi tehdä hyvää kirsikoillekaan.

Nopealla tutkiskelulla, ja esimerkiksi [tämän jutun] perusteella, tulin siihen tulokseen, että kyseessä ovat kirsikkakirvat. Ne ovat itsessään harmittomia ja ovathan ne ruokaa esimerkiksi leppäkertuille, mutta eivät ilmeisesti tee hyvää puun lehdille ,eivätkä lopulta kirsikkasadolle tai kirsikoiden maullekaan.

Häätökeinon valinta ja torjuntahommiin

[Tästä artikkelista] luin vinkkejä kirvojen häätöön, ja päätin kokeilla ohjetta nro 4. Lähinnä sen helppoudesta johtuen (ei tarvinnut alkaa keittelemään mitään rohtoja), ja koska tarvittavat aineet löytyivät sillä hetkellä valmiiksi kotoamme.

Ensin annoin puulle suihkun puutarhaletkulla. Pistoolista kovin vesisuihkun asetus mitä lähtee ja sitten vain tarkkuusammuntaa! Ja sillä kyllä kirvat irtosivat puusta. Todisteet näkyivät puun takana olevassa valkoisessa aidassa. Vaaleassa taustassa erottuivat selkeästi irti lentäneet mustat ötökät. Kirvoja  oli varmasti satoja, ellei tuhatkunta! Yäk!

Sen jälkeen valmistin tuota artikkelin litkua ja suihkuttelin sitä suihkepullosta puun oksille ja lehdille. Vähän kyllä mietin, että onko kirsikoista enää syötäväksi kun ne on valellut ensin tiskiaineella. Mutta tokihan hedelmät voi huuhdella ennen niiden syöntiä.

Lopputulema

Seuraavana päivänä osa kirvoista oli palannut puun oksille ja lehdille. Ei tosin siinä määrin kuin niitä oli aiemmin ollut. Toistin tuon torjunta-aineella suihkuttelun noin viikon ajan, melkein joka päivä. Sen jälkeen ei ole kirvoja enää puussa näkynyt.

Pitää vielä seurata tilannetta, kuinka pysyvä se on. Mutta tuntui olevan tehokas kirvojen häätökeino tuo Amerikkalainen torjuntaöljy.

Oletko sinä onnistunut häätämään kirsikkakirvat onnistuneesti hedelmäpuistasi tai muita tuholaisia puutarhasta? Mitä keinoja olet käyttänyt?

Kylläpä on tehnyt toukokuu taas taikojaan.

Ensin tuntui, ettei kevät lähde ollenkaan käyntiin. Aurinkoiset ja lämpimät kevätilmat antoivat odotuttaa itseään ja siinä samalla oma puutarhainnostuksenikin laahusti ruohonjuuritasolla. Siementen istutus ja taimien kouliminen tuntuivat olevan työn ja tuskan takan, eikä pihasuunnitelman päivitysten ideointikaan oikeen ottanut tuulta alleen.

Sitten kuun puolivälissä lähdin kuitenkin käymään Ruukissa Pohjois-Suomen puutarhamessuilla. Ja onneksi lähdin. Sieltä sain mukaani muutamien taimien lisäksi aimo annoksen puutarhaintoa! Oli kyllä piristävää käydä pitkästä aikaa tapahtumassa, missä näki toisia ihmisiä. Tapahtuma oli minusta pienuudestaan huolimatta mukava ja oikein hyvin järjestetty. Ensi keväänä voisin mennä paikalle isomman ostoskassin kanssa.

Ja tulivathan ne ihanat odotetut kevätkelitkin sitten ja sen myötä kevääseen herännyt luonto. Kyllä se kevään vaalea vihreä ja yhtäkkinen puhkeava vehreys vain piristää joka vuosi uudestaan. On ollut ihanaa seurata, miten viime vuonna istuttamani helmililjat, narsissit ja tulppaanit ovat nousseet kukkimaan ja tuomaan sitä kauan kaivattua väriä pihaan. Syksylle täytyy laittaa itselle muistutus, että lisää sipuleita mahtuu vielä puiden alle.

Nyt taas eletään sitä aikaa kun tuntuu etteivät tunnit riitä vuorokaudessa kaikkeen, mitä haluaisi pihalla touhuta. Suunnitelmia uuden eteen on taas enemmän kuin yhdessä kesässä ehtii toteuttaa. Saa nähdä mitä valitaan toteutettavaksi ja mihin rahkeet riittää. Onneksi illat ovat viime päivinä olleet lämpimiä. Lasten nukkumaanmenon jälkeen on ihana ottaa omaa aikaa ja touhuilla pihalla.

Potagerin siistimisen olen jo aloittanut, tarkoitus on tehdä siitä selkeämmin oma alueensa. Ehkä reunustaa jonkinlaisella aidalla ja kattaa kasvulaatikoiden ympäriltä maa-alue jollain muulla kuin ruoholla.

Kukkapenkissä olisi vielä tilaa muutamalle uudelle perennalle, pitäisi vain keksiä mitä siihen haluaisi. Myös pihan reunoille haluaisin uusia istutuksia, ehkä puita tai pensaita jotta niistä joskus kasvaisi näkösuojaa. Havukasvit kiinnostaisivat, jotta pihan talvinäkymä olisi eläväisempi. Myös jonkinlaista pergola olen miettinyt, ja kaariporttia jossa kiipeilisi köynnösruusu ja – onhan näitä ideoita.

Niin ne ajatukseni muuttuivat sadepilven harmaista auringon keltaamiin kirkkaan keväänvihreisiin.
Ihanaa, koko kukkiva ihana kesä vielä edessä!