2. Unelmia
Tajusin tossa, kun olin julkaissut tuon ensimmäisen tekstin (IIK!), että olisin voinut tietenkin vähän esim. avata enemmän mitä tämä blogi tulee pitää sisällään. Nimeä ei kannata pelätä, koska tästä ei tule mikään fätness-päiväkirja, mutta yritän tässä nyt samalla karistella viimeisen liki neljän vuoden aikana kerättyjä ylimääräisiä (10-15) kiloja (joita olen myös viimeisen kolmen vuoden ajan yrittänyt laihduttaa onnistumatta). Sain sitten älynväläyksen, että jos teen tämän projektin julkisesti, ehkä se on sitten tie minun menestykseen, KOSKA SILLOIN ON PAKKO ONNISTUA, MUUTEN OON VAAN TOSI NOLO. Se selvinee tässä ajan myötä. Nyt asiaan!
Kaikilla meillä on unelmia ja me unelmoimme milloin mistäkin. Meidän perhe on ihan tavallinen suomalainen perhe: isä, äiti, kaksi lasta (nuorempi on yhteinen ja vanhempi, TEINI, on meillä noin joka toinen viikko) ja koira. Rivitaloasunto (ja siitäkin siis vielä velkaa pitkälle tulevaisuuteen), kesämökki ja farmariauto. Eli ihan tosi tavallinen perhe, ei mitään spesiaalia. Tästä seuraa tavallisen perheen äidin tavalliset unelmat (järjestys on aivan mielivaltainen, ei tärkeysjärjestys!):
- tutkintotodistus – se on työn alla, ensin pitäisi vaan päästä kouluun.
- Ulkomaanmatka aina silloin tällöin. En ole kovin kateellinen ihminen, mutta kyllähän se nyt v-ketuttaa, kun ikinä ei muka ole varaa tai aikaa tai kaikille osapuolille sopivaa hetkeä lähteä minireissuun, kun kaikki muut ihmiset (ei tietenkää kaikki MAAILMAN ihmiset, mutta hyvin moni ihminen, joita seuraan esimerkiksi instagrammissa) on koko ajan jossain viettämässä ”arjen luksusta” esim. Pariisissa tai Balilla.
- 10-15kg kevyempi minä, ei sillä että olisin jotenkin tosi ,tosi, TOSI lihava, mutta sitten minulla mahtuisi kaikki vanhat vaatteet ennen raskautta päälle eikä tarvitsisi aina ostaa uusia, koska minulla on paljon kivoja (vanhoja) vaatteita, ne ei vaan siis mahdu päälle. Enkä konmarita. Ja kaiken kaikkiaan olen siis ihan terve ja hyvinvoiva, eli tämä on lähinnä pinnallista kohennusta ja rasvanpolttoa.
- siivouspalvelu, jäisi perheen kanssa enemmän aikaa vaikka käydä retkillä metsässä tai kaupungilla (aina kun puhun ”kaupungista” tarkoitan Helsinkiä) humputtelemassa. Tai lapsi pääsisi supermakeen enon luokse kylään tai what ever.
- tämä on nyt ihan huuhaata, mutta voisin olla kotiäiti 😀 minusta olisi ihanaa, että meillä olisi aina siistiä ja pyykit pystyisi viikata heti kuivausrummun jälkeen ja jääkaappi täynnä ruokaa ja koira saisi ainakin kome tunnin lenkkiä päivässä, koska olisi aikaa, mies saisi myös omaa aikaa, koska minä en enää tarvitsisi sitä arki-illoista, koska minulla olisi päivät aikaa puuhastella ja jumpata ja elämä olisi stressitöntä, kunnes rahat loppuisi. Mutta se voisi olla kivaa. Ainakin vähän aikaa.
- Olisi tosi kiva, jos esim tämä minun blogi voisi jossain vaiheessa elättää minut, silloin voisin toteuttaa kohdan viisi. Se on kuitenkin aika kaukaa haettua!
- Jos kuitenkaan edellämainittu ei jostain syystä onnistu, haaveilen kuitenkin työstä, jolla on merkitystä, kahdeksasta neljään -työpäivistä, viikonloppuvapaista ja after workeistä.
- Oikeasti haaveilen yrittäjyydestä, koska silloin olisin itseni pomo myös työasioissa (ja tällä unelmalla voin siis unohtaa toiveet viikonloppuvapaista tai vapaa-ajasta ylipäätään).
- Maailmanympärysmatkat vaaka- ja pystysuunnassa.
- Omakotitalo jostain vähän kauempaa ja vaikka joku ihana pienempi city-kämppä esim Töölöstä tai Kalliosta.
Seuraavassa tekstissä kerron elämäni todellisuudesta, mutta ennen sitä haluaisin tietää minkälaisia unelmia mun lukijoilla on. Joten kommenttikenttään vaan omia unelmia! Loppuun vielä yksi kuva viime kesältä. Kiitos ajastasi,
Heidi
