Nonni, nyt sekin sitten koetaan. Elämän ensimmäiset YT-neuvottelut.

Tuli kyllä ihan puuntakaa ilmoitus..  Päätarkoitus neuvotteluilla on minun uudelleen sijoittaminen. Jostain käsittämättömästä syystä en panikoi, jännitä tai muutakaan. Olen rauhallinen ja jotenkin sitä vaan tuntuu, että kyllä tässä hyvin käy. Suurin syy minun mielestäni YT-neuvoitteluissa kohdallin on se että lähin esimies ei tiedä mitä osaan eikä tiedä mitä tehtäviä hän voisi minulle määrätä.. Luottamusmiehen kanssa juteltuani olen edelleen samaa mieltä. Onneksi en ole poltellut siltoja takana, vaan nyt on se hetki elämässä kun täytyy laittaa kaikki peliin ja käyttää kaikkia yhteyksiä hyödyksi. Olla itse aktiivinen. Pitää myös itse hakea töitä firman ulkopuolelta. Luottamus omalla esimiehelläkin minuun kova ja hän jostain syystä on tehnyt kaikkensa että minun eteen ettei minua irtisanota. Jossain kohtaa mietin, että mitä jos minulle ei löydetäkään minun tasoista työtä niin joudunko pihalle. Luottamusmies vielä kieltää ottamasta vastaan alempitasoisia töitä, koska minun osaamisella ja liiton jäsenenä emme lähde ottamaan vastaan mitä tahansa hanttihommaa kun hommia kuitenkin on… Jotenkin vaan tämä jatkuva hakemusten lähettäminen on niin työlästä ja raskasta. Tosin nyt alkaa tuntumaan että olen saanut siihen rutiinin – itsensä kehuminen, markkinointi alkaa olemaan rutiinia. Niin se ei ollut puolisen vuotta sitten.

Asiaa ei tee yhtään helpommaksi se että takaraivossa huutaa ajatus: MITÄ MINÄ HALUAN TEHDÄ ISONA?