Hyvä paha imetys

Mun vauva täytti tänään vuoden. Meille tämä merkitsi mm. sitä että lopetin imetyksen 2 viikkoa sitten joutuessani itse sellaiselle antibioottikuurille jonka kanssa ei saa imettää. Tämä tekikin imetyksen lopettamisen melko helpoksi. Kävi se toki muutenkin tosi kivuttomasti sillä olen tässä nyt pari kuukautta jo vähentänyt imettämiskertojen määrää ihan tietoisesti. Siitä asti kun Pirpanalle sai alkaa antaa hapanmaitotuotteita 10kk iässä, olen pyrkinyt siihen että pikkuiljaa vähennä imetyskertoja samalla. 

 

On muuten jännä huomata tän vuoden aikana kuinka paljon imetys herättää tunteita ihmisissä. Siis täysin ääripäästä toiseen! Yksi on sitä mieltä että ei ole mitään parempaa kuin imetys ja toinen ääripäästä taas on sitä mieltä että imetys on kuvottavaa ja sairasta. Tää on asia jota mä en ymmärrä. Joo, olen itse sitä mieltä että rintamaito on omanlaisensa super food ja se on varmasti parasta mahdollista ravintoa pienelle vauvalle mutta eikö tärkeintä kuitenkin ole että ihan sama ruokitko rinnasta  vai pullosta, korvikkeella vai omalla maidolla vauvasi kunhan ruokit! Ei se imetys tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa äitiä kuin korviketta antavakaan. Itse olen antanut tyttärelleni vain ja ainoastaan rintamaitoa koska maitoa tuli hyvin, niin paljon että sitä oli useampi litra pakastimessa siltä varalta kun käyn menoillani niin isä voi syöttää mun maidolla eikä tarvitse korviketta antaa. Ja se syy miksi tein ennemmin näin kuin olisin antanut korviketta on se että ei ollut tarvetta antaa korviketta. En siis ole todellakaan mikään korvikevastainen, ihan hyvin mä olisin sitä voinut lapselleni antaa mutta itse valitsin imetyksen ja halusin pysyä siinä. 

 

Toivoisinkin että imetystä ei pidettäisi ainoana oikeana tapana ruokkia lapsi ja toisaalta taas toivon sitäkin että jokaista imettäjää ei pidettäis ylpeänä jeesustelijana kuka kuvittelee olevansa parempi äiti vain koska imettää. Imetyksessä on ihan yhtä paljon kyse vauvan ruokinnasta kuin siinä korvikkeen antamisessakin. Minkä takia näiden asioiden täytyy sitten kilpailla keskenään?

Puheenaiheet Lapset Vanhemmuus Syvällistä

Onko nää nyt ne ruuhkavuodet?

Voi Morjens että on taas vierähtänyt aivan liian pitkä väli tässä kirjoittamisessa. Pahoitteluni siis siitä! Koulu alkaa olla tosiaan hyvinkin loppusuoralla ja olen tällä hetkellä työharjoittelussa joita suoritan vuoden loppuun asti. Olen tarkoituksella säästänyt tänne opintojen loppuun kaikki työharjoittelujaksot. Suuhygienistin koulutukseen kuuluu 3 koulun klinikan ulkopuolista harjoittelua: vanhusten harjoittelu jossa kiertäneet kotihoidon mukana tekemässä hoidon tarpeen arviointeja, terveyskeskuksen hammashoitolassa tapahtuva harjoittelu ja erikoissairaanhoidon yksikön harjoittelu. Tuo vanhusten harjoittelu mulla on vasta ihan loppuvuodesta, erikoissairaanhoidon harjoittelun suoritin jo ja nyt olen puolessa välissä terveyskeskusharjoittelua. Tämän tk-harkan suoritan oman kotikaupunkini terkassa mikä on ihan huippua sillä säästyy aikaa työmatkoissa ja ensisijainen työpaikkatoiveeni olisi kyseinen hammashoitola. Tuolla on vaan kaikki niin hyvin toimivaa ja viimeisen päälle että huh huh. 

 

Erikoissairaanhoidon harjoittelun suoritin Helsingissä Suu- ja leukasairauksien poliklinikalla. Harjoittelu oli aivan MIELETÖN. Pääsin vuodeosastolle haastattelemaan leikkaukseen meneviä ja leikkauksesta tulleita potilaita, pääsin mukaan kahteen leikkaukseen ja lisäksi sain olla mukana seuraamassa erikoistuvaa parodontologin työskentelyä. Todella opettavainen ja mielenkiintoinen viikko. Harmittaa vain että harjoittelu kesti vain viikon, sillä olisin mielelläni jatkanut siellä vielä pidempäänkin. Yksi haave onkin jossain vaiheessa päästä töihin kyseiseen paikkaan. Vaikka siellä näkee paljon todella hurjia ja surullisia juttuja, on se niin mielenkiintoista ja opettavaa että jokaisen päivän erilaisuus olisi varmasti antoisaa.

Asiasta kun hypätään kukkatuukkuun niin minun tättähäärä täyttää ensi yönä vuoden. Siis vuoden! Miten tämä aika on mennyt näin nopeasti? Minun vauva, pieni rakas ei olekaan vauva enää vaan taapero. Mitä sellaisen kanssa kuuluu tehdä? 😀

Mutta täytyy sanoa että tänä kulunut vuosi on kasvattanut mua ihmisenä aivan mielettömän paljon. Olen niin kiitollinen tuosta pienestä rakkaasta ja ihanasta miehestä. Mun perhe <3

Suhteet Oma elämä Opiskelu Raha