Maailman tapahtumat ahdistaa ja pelottaa.

Mikä tätä maailmaa ja sen ihmisiä vaivaa? Tuntuu siltä että koko ajan tapahtuu enemmän ja enemmän kamalia asioita, jotka ahdistaa ja pelottaa. Lisääntyykö maailmassa viha päivä päivältä vai purkautuuko se tänä päivänä näillä terroristi-iskuilla kun ennen ihmiset ehkä ovat purkaneet pahaa oloansa muilla tavoin? Viime viikonloppu oli maailmanlaajuisesti surullinen viikonloppu, sillä parin päivän sisään mahtui Nizzan isku sekä Turkin vallankaappausyritys.

Itseäni nämä asiat ahdistaa erityisesti nyt kun minulla on oma lapsi. Millaiseen maailmaan lapseni oikein on syntynyt ja onko täällä enää turvallista elää? Uskallanko matkustaa lapseni kanssa mihinkään? Nizzan iskussa ainakin 10 lasta kuoli ja useita on loukkaantuneena. Nuorin loukkaantuneista oli puolivuotias ja kun oma tyttäreni tulee tällä viikolla 8kk joten voin sanoa että kyllä, todellakin kolahti ja kovaa. Äitiyden myötä minusta on tullut herkempi kaikelle, jopa elokuvat itkettävät helpommin ja välillä jopa useita päiviä. Nämä maailman tapahtumat eivät itketä, vaan niistä tulee kokonaisvaltainen paha ja ahdistunut olo ja pelko oman lapseni tulevaisuuden puolesta. Tähän kohtaan sopiikin mielestäni hyvin Haloo Helsingin biisin sanat ”joten rauha nyt, tää maailma on vihaan kyllästynyt..”

 

image.jpeg

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Kolmekymppinen teinimutsi joka keksi ryhtyä bloggaajaksi

No näin se sitten vaan koitti tämäkin päivä. Musta tuli bloggaaja! Olen aina pitänyt blogien lukemisesta, mutta rehellisesti sanoen en ole koskaan aikaisemmin edes miettinyt että alkaisin itse kirjoittaa blogia. But here we are! En tiedä onko se tämä äitiysloma ja sen tuoma lievä mökkihöperyys vai nämä mun imetysaivot, mutta näin tässä nyt sitten kävi että sain jostain päähäni että ”Hei! Mä alan kirjottelee näitä juttuja jonnekin.” Eihän tätä blogia välttämättä kukaan tule ikinä lukemaan, mutta saanpahan ainakin itse purettua omia ajatuksia ja hehkutuksia jonnekin niin ei tarvitse tuota parempaa puoliskoa ihan kaikella kuormittaa ;). Mikäli näitä juttuja kuitenkin joku eksyy lukemaan, niin jätä jotain kommenttia niin tiedän että olet siellä. Hyvähän se on jos näistä jutuista joku saa jotakin irti.

 

Kuka mä olen? Olen 30- vuotias opiskelija joka on reilun puolen vuoden sisällä saanut lapsen, täyttänyt 30 ja mennyt vielä naimisiinkin. Onko tämä nyt sitten sitä kolmenkympin kriisiä, se selvinnee myöhemmin. Opiskelen siis suuhygienistiksi ja opinnot on jo niin loppusuoralla että mikäli kaikki menee hyvin, valmistun tämän vuoden lopussa. Sain esikoistyttäreni viime marraskuussa ja pimu täyttää siis ensi viikolla 8kk. Herra P, tuo elämäni suuri rakkaus on ollut vierelläni jo lähes 13 vuotta ja viime kuussa marssimme kahdestaan maistraattiin, jossa sanoimme toisillemme ”tahdon”. Vapaa-aikaahan mulla ei siis ole, mutta sillä ”vapaa-ajallani” käyn ratsastamassa. Ratsastuksen olen muuten aloittanut vasta aikuisiällä, enkä ole siis ollut koko elämääni mikään elämäntapaheppatyttö. Eipä siinä, voi sitä näköjään hurahtaa vielä aikuisenakin niihin heppoihin ihan tosissaan. 

 

Blogissa tulen varmasti käymään läpi tätä perus lapsiperheen arkea, tietenkin siihen yhdistettyä opiskelua, rakkauttani lastenvaatteita kohtaan ja varmasti myös niitä heppajuttuja.  Heti alkuun voin todeta että lapsestani en tule laittamaan nettiin kuvia, niin kaunis kuin hän onkin ja haluaisin sen koko maailmalle näyttää. Olemme kuitenkin tehneet periaatepäätöksen siitä että kun pikkumuija on tarpeeksi iso, niin hän saa sitten itse jättää oman somejalanjälkensä. Katsotaan nyt mitä tästä tulee, jos luit tänne asti niin welcome aboard!

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Opiskelu