Miten kiltti saa olla? Pefektionistin ongelma.

Olette varmaan kaikki huomanneet että pitää olla tietyn verran sitä tai tätä. Olen vähän aikaa miettinyt sitä että miten kiltti saa olla ja missä menee raja että mikä on sopivan kiltti ihminen? 

Minulle on sanottu että olen liian kiltti omaksi hyväksi. Että annan toisia ihmisiä kävellä mun yli. Joskus taas olen liian ilkeä kun teen vaan niin paljon kun itse jaksan ja pystyn. 

Mitä mieltä olette? Kaikissa tietty raja tietysti mutta missä? milloin on hyvä olla kiltti ja milloin on pakko asettaa raja et nyt prkl riittää?

Esimerkiksi työnarkomaanin kanssa oleminen. Sehän vasta vaikeeta. Milloin pitäisi vaan hyväksyä että toinen prioritoi jotain muuta sun yli? Ja milloin pitäis asettaa raja että nyt alat prirotoida minut vähäsen? Kun on tiennyt kun on sen kaa alkanut ystäväsuhde tai parisuhde että se on sellainen? On vaikea tietää et milloin sitä auttaa  kun on ymmärtäväinen ja milloin olisi parasta et sanoa sille kunnolla et nyt riittää. 

Milloin pitää olla ymmärtäväinen ja milloin ei? 

Minulle on  opetettu että pitää aina olla ymmärtäväinen. Aina olla se ihana, rakstava, vanhanaikanen nainen joka laittaa muut itsensä edelle. Samalla pitää puhua kaikesta, antaa toisen ymmärtää milloin tuntuu että toinen ei anna aikaa meille ja meidän suhteelle. Oliko se ystäväsuhde tai parisuhde. Ettei ikinä saa haukkua mutta puhua saa, ei tarvi pitää mitään luentoja miksi tuntuu niin tai näin mutta sillee että molemmat tietää missä ollaan. Rehellisyys kaikissa ja se myös tarkoittaa että ei pidä mitään tunteita takaisin, ei edes vihaisia tai loukaantuneita tunteita joka voi tulla suhteessa väliin. (en tarkoita ettei saa pitää mitään omana, vaan että tunteita joka suuresti vaikuttaa suhteeseen)

Puhuminen tekee kyllä hyvää mut tuntuuhan se joskus kuitenkin että haluaisi parkua ja potkia, raivoa ja heittää tavaroita. Tunnustan että kun katon leffaa missä nainen potkii ja raivoa jollekin niin tuntuu hyvältä. Ehkä minäkin pitäis kokeilla..

Kuitenkin minä tunnen itseni olvani kahleissa, kahleissa siinä että haluan aina tehdä kaikki oikein. Olen perfektionisti joka haluaisi tehdä kaiken täydellisesti. Olla täydellinen ystävä, tyttöystävä, työntekijä, opiskelija.. mitä vaan teen niin haluan tehdä sen mahdollisimman hyvin. Niin miten onnistun olevan täydellinen siinä etten ole täydellinen? Hyväksyä etten ole täydellinen ja että en aina tarvitse olla niin kiltti kaikille? 

Ehkä silloin löytäisin rajan et miten kiltti saa olla.