Kirjoitin Agustina Bazterrican kohutusta Rotukarjasta Kulttuuritoimitus.fi -sivulle. Voit lukea arvion tästä.

Moni kirjailija tuskailee nykyteknologian takia: niin moni juonenkäänne on pilattu kännyköillä. Tappaja ei enää soittele lankapuhelimeen eikä rakastavaisten tarvitse sopia tapaamista toiselle puolelle maapalloa sanomalehden kulmaan raapustetun päivämäärän mukaan, kuten oheisessa Ellinooran Fazerille tekemässään videossa. Oheinen musiikkivideo on kaunis ja biisi myös, mutta tuntuuhan se kornilta, kun ihan selvästi nykyhetkeen sijoittuvassa tarinassa pariskunta ei osaa […]

Kirjoitan romaania nykyajan köyhistä. Olen onnekas, sillä saan muutaman kuukauden ajan keskittyä pelkästään siihen, sillä sain apurahan tämän romaanin tekemistä varten. Missä siis vika, kun kerta toisensa jälkeen huomaan kirjoittavani jonkun toisen kirjaa? Luen paljon kotimaista kirjallisuutta, mutta nyt on aika laittaa kirjastokortti hyllylle ja hankkia muuta luettavaa. Olen nimittäin aivan huomaamattani kirjoittanut romaanini hahmoihin […]

Marko Hautala, tuo Suomen Stephen Kingiksikin tituleerattu vaasalainen kauhukirjailija jättää tuotannollaan jäljen pitkäksi aikaa. Kuokkamummo, Kuiskaava tyttö ja nyt Leväluhta (Tammi, 2018) – kaikkien lukemisen jälkeen olen säikky ja pelkään asuinympäristöäni. Erityisesti Kuokkamummo ja Leväluhta tekivät maaseutumaisemasta ja pimeästä metsästä mielessäni jotakin arvaamatonta ja vihamielistä. Leväluhta on oikeasti olemassa oleva paikka. Vaatimattoman näköinen, punaruskeaa vettä kupliva […]

(Olipa lähellä etten luovuttanut koko blogin suhteen – niin raivostuttavaa oli yrittää muistella sähköpostia ja salasanaa, joilla blogin alunperin olin perustanut. Ja huomata, että WordPressiin siirryttyä osa kuvista oli kadonnut ja sivupalkin valikkoa etsiskelen edelleen. Työssäni tusaan niin paljon erilaisten nettisivusysteemien kanssa, että eipä juuri huvittaisi sitä tehdä vapaa-ajallakin. Yritän kuitenkin antaa tälle vielä mahdollisuuden.) […]

”Mä muutan tästä pois.” Uskottava ja arkisuudessaan karu erolause. Hanna Vellingin esikoisromaanissa Kirjosieppo (Bazar 2018) käytetään sellaista vanhanaikaista tyylikeinoa (entisaikaan tyypillinen), jossa jokaisen luvun alussa kerrotaan, mitä siinä noin suunnilleen tulee tapahtumaan. Luku jossa pohditaan perhettä. Luku jossa haetaan vertaistukea. Luku jossa muistellaan hullunkurisen perheen syntyä. Minulla ei ole selkeää mielipidettä tästä. Tyylikeinona tosiaan ihan […]

Olin se lapsi, joka kantoi kirjastoautosta ja kirjastosta jenkkikasseittain kirjoja. Kahlasin läpi kaikki löytämäni hevoskirjasarjat (ainakin Brita ja Hopea ja Nummelan ponitalli -kirjat tulee mieleen) ja myöhemmin Lotta-kirjat. Tiina-kirjatkin luin, vaikka Tiinan maailma oli outo (en tainnut silloin ymmärtää, että tapahtumat sijoittuivat jonnekin kauas vuosikymmenten taa). Viisikot eivät olleet suosikkejani. Tyypit vain söivät. Uma Aaltosen […]

Tyttö älä sinne mene! Ei, Victoria, ovi lukkoon nyt! Hyppää pois kun vielä voit! Muun muassa tällaisia lauseita suustani pääsi, kun katselin tätä leffaa Yle Areenasta. Victoria on Berliinissä yhdellä otolla kuvattu piinaava rikosjännäriksi mainittu leffa, mutta mielestäni elokuvaa ei voi laittaa tähän genreen. Eikä oikein mihinkään. Poikkeuksellisesti kerron siis tällä kertaa elokuvasta, vaikka kirjablogissa ollaan. […]

Katja Lahti olkoon suunnannäyttäjäni, mitä tulee kirjoittajan ja kirjailijan monipuolisuuteen. Hän on kirjoittaja, joka ei todellakaan ole urautunut yhteen lajityyppiin tai kirjailijana olemisen tapaan. Hän on äiti/perhebloggaaja ja lastenkirjailija ja nyt kirjoittaa myös aikuisille (esimerkiksi Pieni novelliblogi tästä maistiaisena). Tämä olkoon sivuhuomautuksena tässä alussa, sillä harmittelen sitä, miten äkkiä jonkin tietyn kirjoittajan/kirjailijan rooli Suomessa lyödään […]

Kolmekymppinen (olikohan se peräti 35) päähenkilö on aika rasittavanoloinen lellipentu, jolla ei ole oikeita ongelmia. Niin minä ajattelin kuunneltuani vartin verran Sisko Savonlahden esikoisromaania Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Gummerus) ja jatkoin kuuntelemista. Kaikkiaan kuutisen juoksulenkkiä siinä meni, että sain Pirjo Heikkilän lukeman kirjan kuunneltua. Päähenkilön rasittavuus jatkuu läpi koko kirjan. Hän on teiniksi jäänyt […]