Villi vaellus – pakko kokea

villivaellus.jpg
Cheryl Strayedin (nimi oikea, mutta silti keksitty, lukekaa kirjasta tarkemmin) Villi vaellus (Like, 2013) oli yksi harvoja tämän kesän kirjoja, joita en malttanut laskea käsistäni. Luin sitä aamupalalla sanomalehden sijaan ja illalla pikkutunneille. Kirja kertoo tytöstä, joka päättää etsiä elämälleen suuntaa lähtemällä yksin pitkälle vaellukselle, Meksikon rajalta Kanadaan asti. Lukukokemus antaa valtavasti. Kirja tarjoaa seikkailu- ja erätarinan ja luontokuvausta, mutta myös ihmissuhdedraamaa ja kokemuksia addiktiosta. Itselleni kirja sai aikaan palavan halun kokeilla vaeltamista. En ole koskaan varsinaisesti vaeltanut, vaikka innokas luonnossa liikkuja olenkin. Olin jo kirjan jälkimainingeissa varaamassa ensi kesälle reissua Santiago de Compostela -vaellukselle Espanjaan, vaikka en harrasta lentomatkailua. Jonnekin lähemmäs vaellusreissulle varmasti kuitenkin lähden. Haluan voimaantua, kuten kirjan Cheryl. Luvassa lienee myös lihaskipua, hiertymiä, rakkoja, uuvuttavaa kuumuutta ja horkkaan vievää kylmyyttä. Fyysinen tuska ja ponnistukset jotenkin kirkastavat, sen tiedän esimerkiksi maratoneista. Pohdin vaelluspaikaksi Pohjois-Norjaa tai Venäjän Karjalaa. Tämä jää nähtäväksi.

Tästä kirjastahan on tehty myös elokuva. Sitä tähdittää Reese Witherspoon. Lukemani kirjan painoksessa tästä oli vasta esimakua: ”Reese Witherspoon on ostanut kirjan elokuvaoikeudet.” Tieto oli/on mielenkiintoinen. Oliko leffa myös Witherspoonin tuottama tai ohjaama? Monet ovat elokuvaa kehuneet, täytyy itsekin yrittää nähdä se.

Kuvassa kirja on lännenhattuni vieressä. Se liittyy asiaan siten, että olin viime kesänä lyhyellä patikkaretkellä ystävieni kanssa ja olin sonnustautunut tähän olkistetsoniin. Ystäväni pitivät minua pilkkanaan, päähine ilmeisesti kirkui kantajansa ihannoivan Yhdysvaltoja. Pois sellainen minusta. Stetson nyt vain on erittäin hyvän mallinen lakki auringolta suojautumiseen. Sitä paitsi hattuvalintani tyyli-ikonit ovat australialaisen McLeodin tyttäret -sarjan hahmot.    

Kirjan lainasin Ylistaron kirjastosta. Sivukirjastot ovat pelastus, kun näiden suosittujen kirjojen lainausjonot pääkirjastossa venyvät viikoiksi tai kuukausiksi. Suosittelen kirjaa kaikille kaukokaipuuta poteville ja heille, jotka kaipaavat hyppyä johonkin ihan uuteen.

Kommentit (2)
  1. Nyt kyllä tarvii katsoa tämä, niin paljon sitä kehuvat – myös he, jotka ovat lukeneet kirjan.

  2. TrainingBug
    8.8.2018, 10:12

    Oi kyllä! Leffaversio tästä oli myös niin voimaannuttava, että melkein lähdin siltä istumalta vaeltamaan kotiovelta jonnekin. 😀 Katsoin leffan unettoman yön päätteeksi sairaana lattialla maaten, koska se helpotti kipeään selkään, ja itkeä vollotin leffan loputtua pitkään. Tämä tarina vaan toimii. Se iskee johonkin sydämen kiukkusuoneen ja pistää pitkään. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *