Täynnä onnen sirpaleita.
Onnellisuus.
Yleensä kirjoitan tai hehkutan onnellisuuttani, kun jotain kivaa on juuri tapahtunut tai on tapahtumassa. Olen muutenkin se tyyppi facebookista ja sosiaalisesta mediasta, joka päivittää vain iloisia päivityksiä. Kivasti annan kaikkien luulla, että elämässäni ei ole murheen murhetta.. No ei vaan en halua antaa ihmisille tarkoituksella vääristynyttä kuvaa. En vain koe tarpeelliseksi ”avautua” sosiaalisessa mediassa. Avaudun murheistani sitten kaikessa rauhassa vain läheisimmille ystävilleni. Mutta siis pointti tässä kirjoituksessa oli se, että olen onnellinen. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut hetkiin. Elän aika tasapaksua elämää vain. Tällä hetkellä nautin pienistä asioista ja onnellisuuteeni ei tarvitse paljoa. Vaikka joinain päivinä olen enemmän tai vähemmän möömöö, olen silti onnellinen. Olen kiitollinen ja onnellinen mm. näistä asioista:
Olen onnellinen, koska olen ollut terveenä.
Olen onnellinen, koska saan harrastaa liikuntaa ja olen hyvässä kunnossa.
Olen onnellinen, koska äsken syömäni iltapala smoothie oli todella hyvää.
Olen onnellinen, koska ympärilläni on ihania tyyppejä.
Olen onnellinen, koska saan rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Olen onnellinen, koska huomenna on iltavuoro ja saa nukkua pitkään.
Olen onnellinen, koska saan ihan ok palkkaa ja työkaverini ovat aika hupsuja.
Olen onnellinen, koska meillä on kiva koti.
Olen onnellinen, koska taustalla soi hyvä musiikki.
Olen onnellinen, koska ylihuomenna voin matkustaa Turkuun moikkaamaan ystävääni.
Olen onnellinen, koska voin nukkua ikkuna auki.
Olen onnellinen, koska ei ole isoa tiskivuorta.
Olen onnellinen, koska ei ole mitään stressattavaa.
Olen onnellinen, koska en ole yksin.
Olen onnellinen, koska voin!
