Kun raskaus tuli ilmi, päätimme miehen kanssa pitää sen salassa läheisiltä jouluun asti (ajatus siis täysin vailla mitään realismia koska minä olen minä ja maailman paskin minkään asian  salassapitäjä).

Totta on kuitenkin se, että keskenmenoriski on vielä todella korkea ja ilmeisesti sitä vielä aavistuksen nostaa entisestään tehty sektio jonka takia kohdussa on arpi joka jotain ja jotain… oli miten oli, niin kaikella tapaa järkevintä olisi tietysti vaieta aiheesta edes jonkun aikaa.

On kuitenkin hitokseen vaikeaa kun ei pysty hypettämään raskautta kenenkään kanssa! Ja jos kukaan ei kuule edellisillan pahoinvoinnista (15min non-stop!!), saako siitä sääli-tai uhriuspisteitä ollenkaan? Edellisessä raskaudessa muiden kohokohtien joukossa oli uutisten paljastaminen ja se tunne että odotettiin vähän niinkun yhdessä (vaikka olinkin ainoa joka oksensi, kärsi närästyksestä, turposi valaan kokoiseksi ja meni saatanasti yliajalle). Mies on toki kartalla kaikesta ajankohtaisesta (myös mun oloista) mutta reagoi kaikkeen jotenkin rasittavan rauhallisesti. Hänestä ei saa seuraa kiertämään Ikean hoitopöytäosastoa tai ideoimaan nimiä (”Aivan liian aikaista” Ja siis onhan se, MUT SILTI)

Toistaiseksi olen pitänyt mölyt mahassani aika hyvällä prosentilla siihen nähden miten paljon kavereita ja perhettä ollaan jo nähty plussan jälkeen. Omaa äitiäni en kyllä pystynyt katsomaan silmiin.

Nyt kun tätä kirjoitan, on rv 5+0. Tähän mennessä:

Pahoinvointi – kyllä

Mielialanmuutokset – kyllä

Väsymys – Ei, hurraa!