Uusi plussa, tai: kuinka teen tämänkin tällä kertaa paremmin
Edellisen raskauden alussa oli mulla ajatuksena alkaa kirjoittaa viikkotasolla päiväkirjaa raskaudesta. Se kuitenkin jäi kahteen postaukseen ja kymmeneen raskausviikkoon. Luulin jo poistaneeni ne bittiavaruudesta (koska epäonnistunut raskauspäiväkirja, voiko nolompaa olla?), mutta ilokseni huomasin että täälläpä ne edelleen keräävät virtuaalista pölyä.
Tämä mainittu raskaus olisi kyllä tuottanut hedelmällistä kirjoitettavaa melkein 42 viikon edestä, ja päälle tuli melkoisen pitkä, hurja ja monivaiheinen synnytys. Puhumattakaan mielettömän, unelmaisen ihanasta vauvavuodesta, Täydellisestä Lapsesta ja kaikista niistä seikkailuista joita ollaan minin kanssa ehditty 1,5 vuodessa kokea. Ehkä palaan näihin vielä joskus.
Tällä hetkellä reilua kahta vuotta myöhemmin olen jälleen siinä pisteessä, että raskauspäiväkirjan aloittaminen olisi ajankohtaista. Edelliset tekstit luettuani oikein ihmettelen miten erilaiset tunnelmat voikaan olla. Viimekertaisen paniikin tilalla on nyt paljon enemmän sellaista käytännön asioiden miettimistä, kuten miten työt/rahat/auto/vapaiden jakaminen menee, ja jo valmiiksi pieniä inhon väristyksiä (KUKA HELVETTI KEKSI ETTÄ VOISINPAS VIETTÄÄ RASKAUDEN VIIMEISET VIIKOT (lue: turvotus) KESKELLÄ KESÄÄ?! Tai tämän pahoinvointia täynnä olevan alkuraskauden MARRASKUUSSA kun on synkähköä jo muutenkin. Ja taas menee joulu ilman kunnon kalapöytää, helkkari!) kun osaa jo aavistaa mitä tuleman pitää. Ja toisin kuin viimeksi, raskauden ihmettelyn sijaan nyt on jo saman tien eyes on the price, koska osaa jo kuvitella mikä ihana minityyppi kaikesta tästä on palkintona, jos kaikki menee hyvin. Koska tottakai se on ihana, ei me muunlaisia tehdäkään ❤️
Heitänpä siis itselleni haasteen: tällä kertaa yritän vähän kovemmin. Olisihan se ihanaa voida palata muistelemaan kaikkea tätä.