Lily

Uninuppu

vou

Uusi plussa, tai: kuinka teen tämänkin tällä kertaa paremmin

Edellisen raskauden alussa oli mulla ajatuksena alkaa kirjoittaa viikkotasolla päiväkirjaa raskaudesta. Se kuitenkin jäi kahteen postaukseen ja kymmeneen raskausviikkoon. Luulin jo poistaneeni ne bittiavaruudesta (koska epäonnistunut raskauspäiväkirja, voiko nolompaa olla?), mutta ilokseni huomasin että täälläpä ne edelleen keräävät virtuaalista pölyä.

Tämä mainittu raskaus olisi kyllä tuottanut hedelmällistä kirjoitettavaa melkein 42 viikon edestä, ja päälle tuli melkoisen pitkä, hurja ja monivaiheinen synnytys. Puhumattakaan mielettömän, unelmaisen ihanasta vauvavuodesta, Täydellisestä Lapsesta ja kaikista niistä seikkailuista joita ollaan minin kanssa ehditty 1,5 vuodessa kokea. Ehkä palaan näihin vielä joskus.

Tällä hetkellä reilua kahta vuotta myöhemmin olen jälleen siinä pisteessä, että raskauspäiväkirjan aloittaminen olisi ajankohtaista. Edelliset tekstit luettuani oikein ihmettelen miten erilaiset tunnelmat voikaan olla. Viimekertaisen paniikin tilalla on nyt paljon enemmän sellaista käytännön asioiden miettimistä, kuten miten työt/rahat/auto/vapaiden jakaminen menee, ja jo valmiiksi pieniä inhon väristyksiä (KUKA HELVETTI KEKSI ETTÄ VOISINPAS VIETTÄÄ RASKAUDEN VIIMEISET VIIKOT (lue: turvotus) KESKELLÄ KESÄÄ?! Tai tämän pahoinvointia täynnä olevan alkuraskauden MARRASKUUSSA kun on synkähköä jo muutenkin. Ja taas menee joulu ilman kunnon kalapöytää, helkkari!) kun osaa jo aavistaa mitä tuleman pitää. Ja toisin kuin viimeksi, raskauden ihmettelyn sijaan nyt on jo saman tien eyes on the price, koska osaa jo kuvitella mikä ihana minityyppi kaikesta tästä on palkintona, jos kaikki menee hyvin. Koska tottakai se on ihana, ei me muunlaisia tehdäkään ❤️

Heitänpä siis itselleni haasteen: tällä kertaa yritän vähän kovemmin. Olisihan se ihanaa voida palata muistelemaan kaikkea tätä.

Perhe Raskaus ja synnytys
vou

Raskausviikot 7-9

Tässä jatkoa ei-vielä-niin-kovin-jännittävään raskauspäiväkirjaan.

Viikko 7 – Ensimmäinen neuvola!

Meillä oli ensimmäinen neuvolakäynti aika aikaisessa vaiheessa ja käynti painottuikin aika vahvasti pelkkään keskusteluun. Odotin jostain syystä sellaista muumimammamaista neuvolatätiä, mutta olin hyvin iloisesti yllättynyt kun vastassa olikin suunnilleen meidän ikäinen (nuori siis) nainen.

Vaikka keskustelun sisällössä ei sinällään ollut mitään maata järisyttävää, käynti teki raskaudesta vähän enemmän aidon tuntuista. Olin tosi otettu siitä miten monipuolinen ja tarkka seuranta meillä neuvolan muodossa on. Olin pitänyt julkisen puolen terveydenhoitoa jotekin aika kolkkona systeeminä (edellisestä käynnistä oli ehkä 12 vuotta, muuten olen käynyt aina työterveyshuollossa), mutta tämä neuvola ei todellakaan ollut tippaakaan kolkko paikka.

Kaikki vaikutti olevan aika hyvin kunnossa ja sain hyvät ohjeet jatkoa varten.

Vinkki – Neuvolasta stressaaminen oli (sekin) ihan turhaa, neuvolassa on kivat hoitajat ja hyvä meininki.

Viikko 8 – Mökkireissu

Seuraavana viikonloppuna mentiin koko perheen voimin mökille iloiseen itä-Suomeen. Kerroin tällä reissulla siskolleni, jonka reaktio yllätti kyllä ihan täysin. Olin jostain syystä odottanut jotain vähän lakonisempaa, mutta hän olikin ihan super iloinen ja innoissaan! Vauvalla on innokas täti, parasta!

Koko viikonlopun vaivasi taas väsymys ja huono olo, mutta niiltä osin jotka olin tolpillani, oli kyllä todella kivaa. Syksy oli jo pitkällä ja saari oli hurjan tunnelmallinen.

Vinkki – Siskot on parhaita <3

Viikko 9 – Ensimmäinen hormonimyrsky

On tilanteita, joissa vaikeasti avattava karkkipaperi saa pillahtamaan itkuun. On myös tilanteita, jolloin ahdistuu kun koira astuu vahingossa varpaan päälle. On jopa tilanteita, joissa surullisesti vingahtava auton pyyhkijänsulka saa liikuttumaan suhteettoman paljon.

Mutta sitten on niitäkin tilanteita, kun pahoittaa mielensä aiheesta ja reagoi siihen vähän tavanomaista isommin. Ja minun mielestäni vääryyttä on se, että koko tilanteelta viedään painoarvo koska hormonit. Ysiviikolla tuli tällainen tilanne, jossa yhdistyi yleinen elämänmuutosta edeltävä ahdistus, turhautuminen, väsymys ja toisen ajattelematon käytös, ja se pisti miettimään, minkä kaiken voi laittaa hormonien piikkiin ja mikä pitäisi käsitellä omana asianaan.

Vinkki: Pidä puolesi, äläkä alistu ottamaan hormonihirviön roolia silloin, kun tunnekuohun aiheuttaa joku todellinen muu asia.

Perhe Raskaus ja synnytys