12 kk unihaasteet ja aikaerosta toipuminen
Vuoden ikä on tyypillinen unitaantumavaihe. Lapsen maailma alkaa entisestään laajentua, esimerkiksi kävelyn muodossa, ja sen seurauksena iskee usein eroahdistus, joka voi vaikuttaa uniinkin. Meillä osui juuri tähän kohtaan myös matka Suomeen useamman ulkomailla vietetyn kuukauden jälkeen, joten seesteisen univaiheen jälkeen koitti taas levottomien unien vaihe.
Jo ennen matkaa lapsi heräsi parina yönä itkemään niin ettei rauhoittunut itse. Tämä oli siis epätyypillistä, edeltävät kaksi kuukautta hän oli nukkunut kaikki yöt putkeen. Kun lapsi ei rauhoittunut tuttuun pistäytymiseen, otin hänet syliin, ja yllätyksekseni hän rauhoittui heti siihen. Hän painoi pään rintaani ja nukahti melkein heti. Olin hämmentynyt, sillä aiemmassa levottomien unien vaiheessa syliin nostaminen ja pelkkä kosketuskin oli vain lisännyt vauvan kierroksia. Annoin siis lapsen suosiolla nukahtaa sylissäni syvään uneen. Istuin nojatuolissa ja pitelin lasta noin 20 min. Tämän jälkeen laskin hänet sänkyynsä, jossa hän jatkoi uniaan aamuun. Vähän pelkäsin lisääkö tämä entisestään heräilyä: alkaako lapsi vaatia syliä aina vain enemmän. Näin ei kuitenkaan käynyt. Pitelin häntä sylissä parina yönä ja sitten hän taas nukkui yöt putkeen. Hän nukahti kaikille unille edelleen itsenäisesti.
Kun sitten tulimme Suomen kotiimme, eroahdistus puski toden teolla päälle. Nyt lapsi alkoikin kaivata syliä myös nukahtamiseen. Koska olin matkasta ja aikaerosta niin väsynyt, tarjosin sitä hänelle. Minun sylini oli tehokkaampi kuin puolison, joten parina iltayönä istuin hyvän tovin nojatuolissa vauva sylissä äänikirjaa kuunnellen. Totta puhuen kyllä nautinkin tästä läheisyydestä.
Kun olimme olleet Suomessa vajaan viikon, päätin tehdä ryhtiliikkeen: sylin sijaan tarjosin lapselle ensisijaisesti läsnäoloani nukahtamisen tueksi. Yhtenä iltana siis en nostanut lasta syliin vaan rauhoitin häntä hyssyttelemällä sängyn vieressä. Lapsi protestoi kovalla itkulla, mutta nukahti 15 minuutissa. Hän heräsi yöllä kolme kertaa ja rauhoittui joka kerta hyssyttelyyni. Kello kuusi aamulla otin hänet suosiolla viereeni, jossa hän nukkui aamuun. Seuraavana yönä vauva heräsi taas samoina aikoina kuin edellisenä yönä, mutta rauhoittui itse. Sitä seuraavina öinä hän nukkui koko yön putkeen. Unet tuntuvat siis tasoittuneen, vaikka silloin tällöin vauva edelleen tarvitsee lohdutusta aamuyöllä. Minulle on edelleen vähän hakemista, mikä lohdutuskeino toimii parhaiten. Aiemmin hyviä tuloksia tuottanut pistäytyminen saa nyt lapsen aika koville kierroksille, joten lähinnä käytän syliä tai viereen ottamista.
Kaiken tämän keskellä olemme sinnitelleet uuteen paikkaan sopeutumisen ja aikaeron kanssa. En muista että idästä länteen matkaaminen olisi vaatinut erityisiä toimenpiteitä, mutta tämä lännestä itään matkustaminen oli sekä lapselle että aikuisille raskaampaa. Meillä toimi se, että rytmi siirtyi pikku hiljaa aikaisemmaksi. Laitoin lapsen ensimmäisenä yönä tuttuun tapaan klo 19 nukkumaan, mutta hän luuli tätä päiväuneksi (koska todellisuudessa kello oli 7 tuntia vähemmän) ja heräsi 1,5 tunnin päästä leikkimään. Annoin siis hänen suosiolla leikkiä ja laitoin uudestaan unille vasta puolen yön aikaan. Tästä rytmi aikaistui noin tunnilla päivässä. Ensimmäiset päivät olivat rankkoja, koska yöt uudessa paikassa olivat katkonaisia. Varsin pian tilanne kuitenkin helpotti. Onni kaiken keskellä oli se, että olimme tavallista myöhäisemmässä rytmissä vielä joulun ajan ja saimme nukkua tavallista pidempään. Tämän vuoden paras joululahja oli, että jouluöinä lapsi nukkui katkoitta 21-09.
Jossain ohjeissa sanotaan, että vaikka lapsi aikaeron takia menee myöhemmin nukkumaan hänet tulisi kuitenkin herättää aamulla normaaliin aikaan ja päivärytmi pitää muutenkin entisenlaisena. Meille on kuitenkin toiminut paremmin se, että sekä illat että aamut aikaistuvat pikku hiljaa. Ensimmäisinä päivinä vauva siis nukkui noin 23.30-10.30, sitten 22-9, sitten 21-8.30 ja niin edelleen. Päiväunet olen laskenut valveillaoloaikojen mukaan.
Nyt kun tämän vaiheen pahin piikki vaikuttaisi olevan selätetty voi katseen jo suunnata seuraavaan haasteeseen. Lapsi nimittäin menee hoitoon viikon päästä, mikä voi hyvinkin vaikuttaa lapsen uniin. Siis kohti uusia unihaasteita – mutta myös -taitoja!