Vauvan unet 7 kk iässä

Nyt kun vauva on piirun päälle seitsemän kuukautta, seuraa sekalaisia huomioita hänen unestaan.

Ehdin jo edellisessä postauksessa julistaa yösyötöt loppuneiksi, mutta aivan näin helposti homma ei mennyt. Pian tekstin julkaisun jälkeen vauva heräsi muutamana peräkkäisenä yönä kolmelta, eikä rauhoittunut tutilla. Koska en ollut tehnyt varsinaista päätöstä yösyöttöjen lopettamisesta, syötin hänet. Vauvan näläntarve ei onneksi kuitenkaan ole tästä tihentynyt. Viime yönä vauva taas söi ensimmäisen kerran vasta puoli kuudelta. Jossain vaiheessa minun on siis tehtävä päätös yösyöttöjen lopettamisesta ja mietittävä valmiiksi strategia yöllistä toimintaa varten. Kokemukseni mukaan on hyvä päättää etukäteen mitä öisin herätessään tekee, koska tokkurassa on vaikea tehdä järkeviä suunnitelmia. Jostakin luin, että yösyötöstä voisi päästä eroon puskemalla syöttöaikaa eteenpäin puolella tunnilla per yö. Jos meille vakiintuu jokin yösyöttöaika, aion ehdottomasti kokeilla tuota.

Iloinen asia on se, että 8-9 tunnin unisykli alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus (vaikka toki poikkeusöitäkin edelleen on). Kertakaikkista luksusta. Yksi olennainen tekijä tässä on varmasti ollut se, että olen ollut aiempaa tiukempi nukkumaanmenoajan suhteen. Vauhdikkaiden päivien vuoksi nukkumaanmeno on kesäaikaan aina venynyt 9-10 välille, mutta nyt olen yrittänyt olla laittaa vauvan nukkumaan tiukasti kahdeksalta. Tämä tarkoittaa hieman aiempaa ylösnousua, aiemman  yhdeksän sijaan nousemme aamulla kahdeksan aikaan. Sen kuitenkin kestää kun palkinnoksi saa yhtenäisemmät yöunet.

Tänään kokeilin puolestaan ensi kertaa jättää vauvan nukahtamaan yksin makuuhuoneeseen. Vauva on kyllä viimeiset neljä kuukautta nukahtanut omassa sängyssään, mutta olen aina jäänyt (piiloon) makuuhuoneeseen ja poistunut vasta kun hän on nukahtanut. Jotenkaan en ole uskaltanut jättää vauvaa aivan yksin. Luin juuri, että tässä on vaarana se että eroahdistuksen puskiessa päälle 8-10 kk iässä, vauva alkaa vaatia että huoneessa ollaan koko ajan hänen nukkuessaan. Vauvat ovat kuulemma tarkkoja aistimaan piilossakin olevan vanhemman läsnäolon. Vauvan jättäminen yksin makuuhuoneeseen unta etsimään on itselle yllättävän iso askel, mutta ainakin ensimmäisen ilta on mennyt hienosti, vauva nukahti äänettä.

Todettakoon vielä tässä irrallisten unihuomioiden tekstissä, että päiväunet ovat meillä varsin sekaisin. Onneksi se ei tunnu vaikuttaneen yöuniin. Olemme siirtymässä kaksista päiväunista kolmiin, mikä tuntuu sekoittaneen koko pakan. Olen viime aikoina mennyt päiväunissa hyvin vauvantahtisesti, mikä on tarkoittanut sitä, että päiväunien kestot ovat vaihdelleet paljon. Olen aiemmin ollut hyvin tarkka siitä, että vauva nukkuu päivässä yhdet pitkät (ainakin 1,5 tunnin) unet, mutta nyt sekin on jäänyt. Oman osansa tähän soppaan tekee sekin, että olemme paljon liikkeellä, joten säännöllistä päivärytmiä on vaikea luoda. Jos olisimme päivät kotona ja vauva nukkuisi molemmat unet sisällä, tekisin meille tarkan rytmin ja näkisin enemmän vaivaa päiväunien rajaamiseen tai pidentämiseen. Tällä hetkellä itselle on kuitenkin niin tärkeä päästä ulos kodista, että tiukka päivärytmi saa odottaa.